lauantai 30. huhtikuuta 2016

Viivi-mummo virantoimituksessa

Eli ihan yleinen Viivin kuulumispostaus, aiheina eläkeponin työpäivät ja tammapihaton uusimmat muotisuuntaukset. Ikävä kyllä kuvista leijonanosa edustaa kivikautisen älyluurini tasoa, mutta jos oikein tarkalla silmällä katsoo niissäkin saattaa erottaa toisistaan ponin ja viereisen kivenmurikan.


Ensimmäisenä aiheena Viivin uusin naapuritarhojen nelijalkaisissa kateutta ja ohikulkevissa ihmisissä lievää huvitusta ja vahvaa pelkoa aiheuttava look, hitsin hienot härpättimet!

"Ruokaa!"

"Haistan ruuan!"

"Näen ruuan!"

Viivi on pörheän afro-otsatukkansa kanssa toki keskivertovirtahepoa muodikkaampi ja tyylitajuisempi poniyksilö, mutta ötököiltä tuollainen törö ei kyllä kummemmin suojele. Siinä missä PH poistaa kiusaavat kärpäset loréal-lettinsä huiskaisulla, Viivillä ovat keinot olleet hieman vähissä. Niinpä kaupungilla käydessä mummelille tarttuikin Hööksistä mukaan kokeiluun tuollainen kärpäshärpätin, josko rouva suostuisi pitämään sen laitumelle päästessään päässään yhtä helposti kuin Halloween-juhlien pirunsarvet ja noidanhatut. Värikin oli sopivan kyseenalainen, sillä Viivi harrastaa vain tajunnanräjäyttäviä överivärejä jotka saavat vähemmän nuorekkaat mummoeläimet pakenemaan paikaltaan puhjenneita näköelimiään suojellen.Todennäköisintähän on että ensimmäisen laitumella vietetyn yön jäljiltä härpäke on kadonnut jäljettömiin, mutta saahan sitä aina toivoa. Ainakin mummelista on nyt kauniit kuvat todistamassa, että tällainen viritys oli olemassa ja siinä oli osia jotka olivat väriltään ihan oikeaa valkoista, eivätkä sitä klassista ruohonvihreän-mudanruskean-pissankeltaisenvalkoista. 


Härpättimet viskattiin kuitenkin varastoon laidunkautta odottamaan, ja huomio suunnattiin eteenpäin tämänpäiväiseen talutusreissuun. Saara puunasi kaikki pihaton risut ja männynkävyt itseensä keränneen pölypalleroponin edellisenä päivänä edustuskuntoon, ja aamulla Viivi kruisaili jälleen lapsia kärryttelemään, tällä kertaa huutokaupan yhteyteen. Paikalla ollut paloauto ei ansainnut ponilta edes normaalia pidempää vilkaisua, mutta ponia ihailleet ja rapsutelleet palomiehet käytiin kyllä useaan kertaan imuriturvalla läpi josko niitä nameja olisi löytynyt vielä jostain lisää. Tällä kertaa oli varsin hiljaista verrattuna esimerkiksi parin viikon takaiseen reissuun jossa Viivi kiikutti kaatosadetta uhmaten kolmen tunnin ajan lapsia pitkin koulun urheilukenttää lähes tauotta, mutta kyllä poni silti muutamat pennoset ansaitsi työjuhtatoiminnallaan.

Viivi löysi ihan uuden faninkin, joka tahtoi tomerana auttaa taluttamaan ponin autolle ja syötellä sille ruohoa vaunujen lastauksen ajan. Pikku apulainen sai sitten myös lastata ponin traileriin kun lähdön hetki koitti.


Molemmat ponit ovat muutenkin päässeet varsin hyvin tähän vihreään  ruohoon totuttelemisen makuun. Jostain syystä tuo orhisukupuolinen nuorukainen ei nauti aivan samanlaista luottamusta kuin lempimummelinsa, joten PH suorittaa maistelukierrokset narun päässä, varsinkin kun parhaat ruohoapajat ovat tietysti sopivasti suoraan tammatarhojen aitojen vieressä. Viivi sensijaan ruohostaa villinä ja vapaana allekirjoittaneen ollessa liian laiska roikkumaan narunpäässä silloin kun homma toimii ilmankin. Mihinpä se pihapiiristä lähtisi, kun tietää vallan hyvin elämänsä kiintopisteiden eli leipätynnyrin ja melassiämpärin asustavan tallin varastossa.

Villiponina se elelee tasaisin väliajoin tallissakin kun karsinat ovat täynnä iltapuurojen aikaan. Mikäpä siinä, tämä kävelevä biojäteastia lipoo kyllä vatinsa tyhjäksi niin tarkasti ettei tippaakaan varmasti valu käytävälle.

Siltä varalta että joku elämätön oikeasti luki tiensä tänne postauksen pohjalle saakka, heitetään illan piristykseksi vielä muutama kuvaileva todiste siitä miksi Viivi tunnetaan myös Virtahepona.

"Oisko leipää?"

"Maha kurnii, tee jotain."

"Kuulinko juuri leipäpalan katkeavan?"



"AarhjsdfjiAWRHUGA LEIPÄ"

Josko siinä olisi taas hetkeksi laadukasta todisteaineistoa siitä että Viivi pistelee menemään elämäänsä tyytyväisenä. 



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Suosikkikuvia vuosien varrelta

Ajattelin koota tällaisen päänsärkyä aiheuttavan kuvavuoripostauksen johon läiskin valtavan kasan viimevuosien ajalta mukaan tarttuneita suosikkiotoksiani Viivin ja PH'n elämästä jotka eivät ole oman postauksensa arvoisia mutta viihdyttävät ainakin meikäläistä. Ei siis mitään suurempaa sisältöä, vaan ihan vain rehellistä kuvasaastessa selityksineen!
Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä tai missään muussakaan armeijakurissa, vaan juuri sellaisena sekamelskana kuin blogi ne päätti järjestää. Tällä mennään!

Kuva, jossa PH onnistuu esittämään normaalipainoista hevosta ylensyöneen lihakarjasonnin sijaan! Tämän legendaarisen hetken ikuisti Minna Järvinen.

PH ja Sälli esittelemässä parhaimpia puoliaan. Ikävä kyllä nämä idiootit vielä tarhaavat juuri siinä mistä jokainen hämmentynyt tuntilainen kulkee tuntihevospihatolle ratsujaan noutamaan. Yrittävät varmaan vältellä katsekontaktia näiden kaheleiden kanssa että eivät joudu jäämään keskustelemaan ämpäreiden hienoudesta...

Ensimmäinen yhteinen rekiajelu! Tämä tietenkin sen jälkeen kun olin jo luvannut Viivin tallin laskiaisriehaan rekikyytejä tarjoamaan. Mutta hei, jos se vetää pulkkaa, trukkilavaa, autonrengasta, tukkia ja jäällä pyllylleen liukastunutta ohjasajajaa, reki tuskin on ongelma.


PH kerrankin edustuskuntoon pestynä ja puunattuna Tampereen Hevoset-messuilla vuosi sitten. Tämän pesu- ja kiillotusrumban jälkeen ponin pierutkin tuoksuivat varmaan ruusuilta, niin moneen kertaan muksuparka hinkattiin ja saippuoitiin.
Pikkumies ensimmäistä kertaa eläessään jossain muualla kuin kotitallilla tai tuttujen hevosten seurassa laitumella, ja niin se vain marssi sisään messuhalliin sen kummempia kyseenalaistamatta.

Messuyleisö itsessään oli pojun mielestä ihan hauska juttu, mutta nuo omituiset keinotekoiset puolihevoset olivat vähintäänkin epäilyttäviä salaisia agentteja... 

Ensimmäiset ikiomat suitset sovituksessa! Muutostöiden jälkeen alaturparemmi lensi varaston perukoille, leukahihna vaihdettiin reilusti pidempään ja poni itse pisti seikkaillessaan turpahihnan askartelumateriaaleiksi, mutta vielä nykyäänkin sama homppelimaisen hauska bling bling-sydänotsapanta koristaa läskipään naamataulua ratsun hommiin lähtiessä. 

Viivin ensimmäinen päivä Aitotallilla!

PH kaksivuotiaana laidunkauden alussa. Suloisen kuvan lisäksi tähän liittyy sivumaininta siitä, että tämä ruuan suurin ystävä oikeasti nosti päänsä päivällisestään ja lähti laidunkavereidensa luota marssimaan luokseni kun huutelin sitä portilta.


Viivi viimevuoden talvella edustamassa Ravikunkku-ohjelmassa! Tarinan mukaan useampi tallimme tuntilaislapsista istui perheineen nokka kiinni ruudussa upean Viivi-mummelin viittä minuuttia kuuluisuudessa odottaen... 

Viivin elämän ensimmäinen valjakkokisastartti, vaatimattomasti suoraan ensimmäiselle sijalle! Kuskina toiminutta Janettea kyllä hieman itketti ja nauratti kruisailla komeiden kylmäveristen sijaan tällaisella lihapullalla, mutta mummeli pisti todistaen töppöjalkosensa ylivertaisuuden.

Viivin upea kesälook viimekesän leirien hoitohevosten letityskilpailussa. Kukkaiskampaus Sanen käsialaa!

Lapsia kärryttelemässä Terälahden Peräkonttikirppiksellä. Paikasta viis, Viivi työskentelee kyselemättä autojen ja torikojujen seassa ja vieläpä vaatimattomasti namipalkalla.

Kaikkensa antanut Viivi-formula tippa vinossa ja siivet pörheinä tallin Halloween-kilpailun tarkkuusajoesityksen jäljiltä. Tuhatta ja sataa pötkivä enkeliponi oli ainakin ehdoton yleisön suosikki!

Talvisin talutetaan kärryjen sijaan rekikyydillä. Tässä Viivi ansaitsemassa kaurojaan Teiskon Lionsin talviriehassa.

Pienten poikien tuholaistrio avustamassa tarhansa kunnostustöissä. Tässä oikein tiivistyy se epätoivo jota ihminen tuntee yrittäessään saada jotain aikaiseksi apukäsinään kolme tuskaisen uteliasta oripoikaa joiden on pakko saada maistaa kaikkea.

Viivi Teiskon raviradan varrella maisemia katselemassa. Klinikalle saapuneen jännittävän matkustajan tukiponina toiminut mummeli seuraili varsin tarkkaavaisena ja tietäväisenä raviradan tapahtumia, ja taluttajalla ainakin kävi näin inhimillistäen mielessä että mikäli ponista olisi irti päästänyt olisi se varmaankin painattanut ohi kiitäneiden lämminveriravureiden perään häntä tötteröllä ja vauhdista nauttien.

PH laidunkauden pölyt ja kurat pesukarsinaan jättäneenä. Ensimmäinen tallilla otettu kuva pojun viimekeväisen laitumelle lähdön jälkeen.

Pikkuinen palikkanaama-PH yksivuotiaana! Siinäpä vasta syntisen ruma eläin, joskin tihrusilmistä ja pienestä tyttöturvasta kyllä tunnistaa edelleen.

Talvipörheä Viivipeikko Miran ohjastamana maratonajoharjoituksissa. Tuolla karvalla olisi lämmittänyt kyllä kolmekin ponia, mutta Viivi on tunnetusti liian ahne jakamaan omastaan.

Kevätkauden avaus tallin omissa estekisaharjoituksissa, Viivi kilparatsu valmistautumassa puomi-ristikkoluokan lähtömerkkiin!

Toissajouluinen Viivi Valjakkoponi jolle löytyi kuusen alta Janetelta ihan omat pikkasen mageet valjakkosuitset. Nuo vetimet päässä onkin kruisailtu siitä lähtien!

Vuoden takainen Ljosprinsin Muistokilpailu, leikkimielinen joukkuekilpailu jossa yhtenä osuutena kilpailtiin poniagilityssä. Viivi ja allekirjoittanut hakivat luonnollisesti ponin rautaisella ammattitaidolla agilityosuuden voiton ja joukkuekilpailun toisen sijan. :D

Vuoden 2014 Halloween, Viivi-muorin elämän ensimmäinen estekilpailustartti kypsässä 17 vuoden iässä, ratissa Sane. Ruusuke lähti mukaan sieltäkin.

Viivi ja Puppe, nuori connemararuuna jonka seuraponiksi mummeli alunperin hankittiin. Tämä kaksikko tapaa seuraavan kerran taivaslaitumilla, vaikka teräsmummo ei sinne toivottavasti nuoren poikaystävänsä seuraan vielä hetkeen liitykään. 

3-vuotias PH ensimmäistä päivää kesälaitumella, säälittävän häntänysänsä kanssa. Juuri ennen laitumelle lähtöä jätkä oli keksinyt iskeä häntänsä pihkaan ja yhden yön aikana hinkuttaa siitä irti uskomattomat määrät jouhia. Samat pellot odottavat tänäkin vuonna!

Mummeli irtojuoksutusbaanalla pistelemässä. Taustalla kurkkivat hämmentyneet Riepu ja Jymy joille rallibanaanimummeli on ilmeisesti erikoinen näky.

Tallin viimejouluisessa korttikuvassa poseeraavat yhteistyössä pahansisuiset tummat eläkeleidini, Viivi ja Lilli-laivakoira. Tonttu ja poro työvuorossa, mikäs sen klassisempaa. 
Pikku-Hirven piti tietysti myös suorittaa omat jouluposeerauksen poronsarvet päässä. Joulun aikaan poni tunnettiinkin myös lempinimellä PP eli Pikku-Poro.


PH poseeraamassa kuuluisassa kumiankkakuvioidussa riimussaan. Tämä riimu on meikäläisen pyhä esine joka tullaan ripustamaan seinälle koristeeksi sitten kun käyttöikä loppuu - se on nimittäin siihen saakka isoveljensä ja muiden tallin hevosten vanhoja ja pieniksi jääneitä varusteita käyttäneen ponipojan ihkaensimmäinen ihan oma varuste!

PH osoittamassa ylitsevuotavaa älykkyyttään Orion-sedän iloksi. Tähän kuvaan tiivistyy sekä ponin kuvauksellisuus että aivosolujen lukumäärä.

Näin käy kun ponitäti ja tätiponi yrittävät yhteistuumin ottaa sellaista muodikasta poniselfietä!


PH ja ensimmäiset raviaskeleet kärryjen edessä!

Omnom nomnom! Näillä kuvilla biletettiin sitä tosiasiaa että keltainen jalkarahi pääsi palaamaan yksilötarhauksesta poikamiesporukkansa päälliköksi.

Tässä esitellään juniorin ensimmäistä (ja tälläkin hetkellä ainoaa) ikiomaa satulahuopaa jonka sain syntymäpäivälahjaksi Aitotallin valmennusryhmäläisiltä. Tästä onkin tullut PH'n muotitietoisuuden kulmakivi.

Samassa kuvassa kaksi maailman kauneinta tammaa, afroprinsessat Luna ja Viivi. Tähän kun vielä photoshoppaisi PH'n ylösalaisin kurkistelemaan jostakin nurkasta niin koossa olisivat elämäni hevoset. 

Suorastaan sadunomaisuuden legendaarinen valokuva: PH ja Viivi samassa kuvassa, ja ihan ilman kuvanmuokkausta! Se vain sattuu näyttämään juuri näin edustavalta kun kyseessä on nuori orhi ja pahapäinen tammavanhus, joiden välisessä viharakkaussuhteessa on selvät säännöt - Viivi vihaa ja PH rakastaa. Nuori sulhoehdokas kyllä kosiskelisi ihanaista pientä puumanaista vaikka maailman tappiin, mutta ikävä kyllä tunteet eivät ole molemminpuolisia.

 Viivi Virtahepo! Tällä kuvalla ei edes ole mitään suurta tarinaa tai symboliikkaa, korkeintaan se toimii todisteena siitä että tällä ponilla on  universumin upeimmat sieraimet.

Viimeisenä vielä yksi tiehensä viilettävä Viivi-formula, joka on toiminut uskollisesti niin puhelimen kuin tietokoneenkin taustakuvana aikojen saatossa.

Josko siinä olisi taas kuvasaastetta hetkeksi. Viiviä odottaa viikonloppuna vappuhenkinen talutuskeikka ja PH'ta toivon mukaan sunnuntaina kakaran jaksamiselle sopiva valmennusvartti, ties vaikka jommasta kummasta olisi jälkeenpäin jotakin sanottavaa. Itse olisi tarkoitus pyöriä sunnuntain valmennuksissa koulukiemuroita Lunan kanssa, ja tällä hetkellä esittelen totaalista osaamattomuuttani vakituisten viikkovalmennuksien lisäksi kolmen kerran estekurssilla Jymyn selässä kaahottaen... Kilpahenkinen suomenhevonen pistelee muuten menemään hieman reippaammin kuin alkeistunteja pääliikuntamuotonaan hölköttelevä vuonohevonen!