sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Lehmätkin lentää: Irtohypytyskuvia!

Eilinen aamupäivä kului mukavasti kun kierrätettiin talliporukan kanssa 18 eri hevosta pomppimassa kentälle kyhätyssä irtohypytyskujassa. Muista loikkijoista löytyy kuvia Janeten blogista mutta tähän postaukseen tulee näytille ihan vain omien otusteni kuvia.

Pohjustettakoon tämä sillä tiedolla, että Viivi lähti hyppäämään ihan vain vaihtelun vuoksi ja lisätäkseen hypyttäjien iloksi joukkohysteriaa pomppimalla yhdessä tarhakaveriensa Annan ja Roosan kanssa. Mummelin estekorkeus pidettiin varsin matalana sillä lyllyvän eläkeläisen ei ole enää soveliasta ponnistaa kovinkaan korkealle. Viivillä on nimittäin sellaista historiaa, että vielä toissavuonna olen vain tuijottanut hämmentyneenä kuinka tuo karvainen lihapulla on kaasuttanut Terttu-welshiä varten säädetylle esteelle ja leiskauttanut töppöjaloillaan komealla ilmavaralla ylitse 80cm esteestä. Ponin omaan harkintaan ja terveeseen järkeen ei siis sovi luottaa tässäkään tilanteessa. Viivi on tällä hetkellä sitä paitsi niin lihava, että se luetaan varmaankin kohta omaksi planeetakseen....

Pienten ponien jono alkukäynneillä.

Ja sitten vapaana alkuhölkillä...

Varmuuden vuoksi vaatimaton ilmavara, ettei vaan läskimaha ota osumaa puomeihin...




Viipperän mielestä irtohyppääminen on hämmentävän hauskaa. Korvat tötteröllä eteenpäin!



Ja tästä syystä tämä poni tunnetaan myös nimellä "Lentävä lihapulla"

Kun Viivi oli omat hupihyppelönsä hypännyt, oli PH'n vuoro tulla testaamaan kujaa. Olen jo pitkään vinoillut ja kuullut kuittailua siitä tosiasiasta että Viivi on ylläpitänyt suvereenisti korkeampaa irtohyppyennätystä kuin PH, sillä ilmeisesti nuoren vuonohevosen pitäisi ylittää suurempia esteitä kuin eläkepäiviä viettävän metrisen maatuskan...  PH on kuitenkin tähän asti ollut surullisen kuuluisa itkettävän huonosta hyppytekniikastaan ja estefobiastaan. Järkevästi ylitetty kavaletti on ollut saavutus, ja isän ja isoveljen vanavedessä suurinpiirtein kontaten tuurilla puhtaasti ylitetty 60cm suorastaan aihe juhlaan. Melko skeptisin mielin tähänkin suoritukseen siis lähdettiin, vaikka kovasti uhosinkin että nautaeläin saa luvan nostaa koipensa yli seitsemästäkymmenestä sentistä tällä kertaa. Kyseessä oli vieläpä ensimmäinen irtohypytys puoleentoista vuoteen, mikäli liinassa, agilitynä ja ratsastajan kanssa suoritettuja kavaletteja ei lasketa.



Alkuhölkkää talutettujen alkukäyntien jälkeen.


Lentävä lehmä!

Alkoi juuri niin lupaavasti kuin ennenkin, maahankaivetuista esteistä pupu pöksyssä yli kompastellen...




PH'n ainoat kaksi aivosolua kohtasivat kuitenkin toisensa - hypätessä kuuluu nostaa kaikki neljä jalkaa eikä nostaa osaa ja yrittää hiihtää osalla läpi!




Ymmärryksen valon sytyttyä pieniin tihrusilmiin alkoi esteille ilmentyä jopa jonkinlaista intoa ja oma-aloitteisuutta. Muutama pomppu muistutti suorastaan ponia eikä alamäkeen kierivää humalaista kamelia.
Siinä kohtaa kun ponipoika otti ja könysi puhtaasti ja kyselemättä ylitse 95cm okserista vihellettiin peli poikki ja otettiin kersa kävelytykseen. Ennemmin tai myöhemmin se normaali hevonen jonka kanssa PH'n sielu vaihtui hetkellisesti päikseen olisi halunnut omansa takaisin ja yksi keltainen kömpelys olisi maannut päällään puominkappaleiden seassa, joten loikkiminen lopetettiin kaiken sujuessä hyvin. Juniori urheili itsensä kerrankin kunnolla hikeen ja hypyttäjät tunsivat omituista epäuskon ja ylpeyden sekasotkua syvällä mustissa sydämissään. Ensikerran tavoitteeksi sitten hieman tyylikkäämmät hyppykuvat!



2 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia ja tosi hauskaa tekstiä!! Oon ihan koukussa tähän sun blogiin jo nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on erittäin positiivista että joku saa tästä iloa elämäänsä, itse olen nimittäin ainakin näin parissa viikossa ihan tykästynyt tähän turhanpäiväisten hömppäjuttujen kirjoitteluun. Mukavaa kun ei tarvitse olla mitään oikeaa asiaa vaan voi vaan hehkuttaa :D

      Poista