torstai 26. toukokuuta 2016

PH pellossa ja Viivi töissä: Tasan ei mene nallekarkit

Kuten eilen uhkailin, PH saatiin tänään aikaiseksi kuskata laitumelle poikamieslaumansa kanssa. Kuvasaastetta löytyy luonnollisesti enemmän kuin kukaan täysipäinen jaksaa selata, mutta se minulle sallittakoon. 
Ennen lähtöä kuristettiin poika painomittanauhan sisään, tuloksena melko miehinen 458kg. Siinä määrin ihan lohdullinen tulos, että vuosi sitten PH selvästi pienempänä ja lihaksettomampana painoi 455kg, joten ehkäpä pelkän painon lisääntymisen sijaan läskiä on korvaantunut lihaksella kun painon kilomääräinen nousu on noinkin pieni? Lastauskin sujui paremmin kuin olin uskaltanut unelmoida vaikka edelliset lastausharjoitukset sujuivatkin nappiin, ja pikku jäppinen marssi traileriin ensimmäisellä yrittämällä sen kummempia draamoja aiheesta ottamatta. Perillä autossa kyllä odotteli jälleen se tuttu hätäillessään itsensä mustaksi hionnut paniikkiponi, mutta josko ajan ja matkustuskokemuksen myötä sekin hieman helpottaisi.
Matkustusmuotona vartin ajomatkan päässä tallilta sijaitsevalle laitumelle toimi tosiaan yhden hevosen traileri, joka tarkoitti tietenkin sitä että pojat kuskattiin peltoon yksi kerrallaan. PH sai joukon vanhimpana ja jo laitumeen viime kesänä tutustuneena kunnian olla ensimmäinen matkaan lähtijä.

Kavereiden kyytiä odotellessa kierrettiin tutkimassa laitumen aidat, korjailemassa ne muutamat kohdat joista langat olivat löystyneet tai eristimet valuneet ja ihan vain nautiskelemassa maukkaita puskia ajanvietteeksi.

PH'n tavaramerkki, kumiankka-riimu! Minulle tämä on pyhä esine, PH'n ensimmäinen ikioma varuste sekä ensimmäinen ponille ostamani asia historialliseen aikaan jolloin olin vasta mankunut sen hoitoponikseni.

Ensin PH'n tutuista tarhakavereista saapui laitumelle 2-vuotias suomenhevosori Loimihaan Voima, joka liittyi joukon jatkoksi viime laidunkauden jälkeen. Pojat tuottivat kamerat tanassa odottaville kuvaajille melkoisen pettymyksen keskittymällä 90% ajasta pelkkään nurmikon leikkaamiseen, mutta jäi filmille onneksi muutama sellainenkin kuva joista voisi kuvitella poikien riehuneenkin hieman.










Oikeasti nämä puppelipojat lähinnä laidunsivat kuin ikivanhat ruunat omalla takapihalla. Poseerasivat sentään muutamaan otokseen.








Tässä kohtaa kuulosteltiin trailerin kolinaa laitumelle johtavalla metsätiellä sen verran terhakkaana että taisivat pojat tietää että trion viimeinen jäsen oli viittä vaille parkissa.

Äkkiä portille Sälliä vastaan!

Viimeisenä joukkoon lisättiin siis PH'n pitkäaikaisin poikakaveri, 3-vuotias suomenhevosori Kivimetsän Tähti. Sällin tulo laittoi onneksi laiskureiden kinttuihin sen verran vipinää että päästiin näkemään jopa muutama säälittävä pukkiloikka sekä pari pinkaisua laitumen päästä päähän.


Sällillä on asenne kohdillaan!


Vaikka Vote kehtasikin lyllertää tielle juuri kesken PH'n upean notkeuden taidonnäytteen, tämä kuva pääsi seulasta läpi ihan jo siitä hyvästä että katsokaa nyt tuota pyllyä ja piskuista töröhäntää!

PH rakastaa!

Sälli ei.













PH saa nyt totutella jälleen laidunelämään ennenkuin otetaan ohjelmaan kevyet maastolenkit laitumelta käsin sekä ratsastelu viereisellä tyhjällä laidunlohkolla. Elelen toivossa ettei poni syö itseään jumalattoman lihavaksi, vaikka jonkinlaista pallomahaa lienee väkisinkin odotettavissa.

Siinä missä PH pääsi kaikkea muuta kuin ansaitulle kesälomalle, Viivi-mummelille moinen luksus on vasta päiväunen tasolla. Tänäänkin mummo-reppana joutui töihin suoraan aamupalapöydästä, vaikka mieli olisi selvästi tehnyt jäädä vielä heinille. Päivän ohjelmaan kuului siis tallivierailu 20 tarhaikäisen lapsen ryhmältä hoitajineen, ja esittelyponien pestin olivat saaneet Viivi, Luna ja Terttu. Viivi sai sentään jäädä talliin aamuheiniään mässyttämään saatuaan valjaat valmiiksi niskaansa, ja meikäläinen suuntasi alkuun ulos avustamaan Lunan kanssa harjaamista kokeilevia päiväkotilaisia Janeten pyörittäessä vieressä samaa rumbaa Tertulla. Tämän ohjelmanumeron jälkeen Viivi sai astua estradille, sillä pitihän lasten päästä kokeilemaan muutakin kuin pelkkää harjailua. Lunan toimiessa pitkäpinnaisena talutusratsuna Viivi kyyditsi halukkaita kärryjensä kyydissä - ja niitä halukkaitahan löytyi kun kahdenkymmenen lapsen ryhmästä suurin osa tahtoi kärryn kyytiin kahdesta neljään kertaan. 
Viivi hoiti työnsä talutusponina tapansa mukaan moitteettomasti. Kärryssä mekastavat lapset eivät saaneet ponia edes kääntämään korvaansa, ja kahdenkymmenen hengen kajauttama I-ha-haa laulu ei saanut aikaiseksi sen kummempaa reaktiota. Kyllä vain tuo poni tietää milloin ollaan töissä ja alistuu silloin asiakaspalveluun. 
Kärryteltyään kaikki halukkaat useampaan kertaan kenttää ympäri mummoponi sai poistua hyvin ansaitulle piknikille tuoretta ruohoa järsimään. Pakko silti todeta että jokin ruuvi tuolta eläimeltä on tipahtanut, sillä siinä kohtaa kun lähdin noutamaan mummelia mini-laitumeltaan takaisin ensimmäiseen kutsuhuutoon vastaukseksi tuli innokas röhkäisy ja portille ravaava poni. Millainen shetlanninponi poistuu vapaaehtoisesti ruuan ääreltä, kysympä vaan?


2 kommenttia:

  1. Voi Viivi, virtaheporakkauden lähettiläs <3 Viivi on niin selkeästi oikeassa paikassa, jos se ruuan ääressä röhkii niin kyseessä on tosi rakkaus! (Voi toki olla että poni on myös ihan vaan seonnut, mutta nämä vaihtoehdot eivät toki sulje toisiaan pois. :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pelottelee lapsia röhkimällä yhdeksän kertaa kymmenestä kun kuljen sen tarhan, trailerin tai karsinan ohi... Lapsiraukat luulee että käyn sen kanssa syvällisiä keskusteluita koska se osaa vastata painokkaalla röhkäisyllä kysymykseen "Tuutko syömään" ja huomattavasti lakonisemmalla kysymykseen "Tuutko töihin". Pari vuotta lisää ikää ja muksut huomaa että sillä vaan on laaja sanavarasto jonka kirkkaimmat tähdet on syömään, ruoka, puuro, heinä ja laitumelle... Mutta nyt ne alle kouluikäiset vielä kuiskii toisilleen kuinka oon "Se kummallinen täti jonka poni osaa puhua" :))

      Poista