maanantai 2. toukokuuta 2016

Talviturkki kastettu, joskaan ei tiputettu

Lämpötila on kohonnut uhkaavasti viimeisten päivien ajan, ja vaikka meikäläinen ja PH kesäkarvassaan suhtaudummekin asiaan ihan positiivisesti, Viivi tuntuu tehneen hidasta sulamiskuolemaa lisääntyvissä plus-asteissa. 
PH'n kanssa ollaan viimeiset päivät keskitytty liinatyöskentelyyn sunnuntain valmennusten peruunnuttua, juoksuttaminen kun on sen elikon kanssa lähes yhtä helppoa ja harmonista kuin käsillään kävely märässä sementissä. Narun päässä pyöriminen alkaa kuitenkin hiljalleen taas toimia nyt kun uivelo ponieläin on ymmärtänyt että 'Käynti' ei ole käsky joka tarkoittaa pukkiloikka-kuperkeikkayhdistelmää kohti lähintä kentän porttia, ja kavalettien hyppiminenkin liinassa alkaa nykyään näyttäää suorastaan sujuvalta verrattuna vuoden takaisiin taidonnäytteisiin joissa kersa kompastui naamalleen jo esteen nähdessään. 
PH vaihtoi turkiksesta kesäkuosiin jo hyvissä ajoin, mutta Viivi on mitä ilmeisimmin varautunut uuteen jääkauteen. Irtokarvaa on ruoputettu irti ponin painon verran päivässä jo kuukausien ajan, mutta jäljellä on vieläkin ainakin triplasti enemmän kuin näillä asteilla tarvitsisi. Niinpä päätin mummelin tämän päivän urheilumuodoksi tallin maastoestealueella agilitytouhuamisen, päätavoitteena vesiesteessä kahlailu jotta saataisiin vähän lämpötila laskemaan.Matkan varrella piti tietysti kokeilla muutkin estetyypit läpi, varsinkin kun Janette alistui mukaan Viipperää kuvailemaan.

 
Vesihauta ei kuvassa kummemmin näy, mutta pullero ponnistaa silti tunteella!

Ylöshyppyjä...



... ja alashyppyjä.

Kukaan ei ole tainnut kertoa tälle teräsmummolle että alashypyistä kuuluu astua alas hillitysti ja hallitusti. Hyppyjen jälkeen sai aina taluttaja olla tarkkana, muuten olemassa on sellainen mahdollisuus että esteeltä spurtin ottanut poni harrastaa agilityä ihmisellä eikä toisin päin.
Mammuttiponille iski hiki päälle jo muutamista hyppelöistä, joten edettiin sitten siihen koko session varsinaiseen pointtiin, eli kesän ensimmäiseen kahlailuun. Viime vuonna tämä sama kastautumisriitti suoritettiin muuten vesiesteen puutteessa niin että yksi maastokävely kuljettiin mahakarvoja myöten metsäpurossa tallustellen niin pitkään kuin vettä riitti.


Ensin jopa Viivi "Menen-mistä-tahansa" Virtahepo harkitsi noin kahden sekuntin ajan onko tämä nyt välttämättä ihan niin hyvä idea kuin tuo narun päässä räpeltävä kaksijalkainen väittää.

Mutta ilmeisesti oltiin sitten kuitenkin samaa mieltä suunnitelman vedenpitävyydestä (< loistava puujalkavitsi) sillä mummeli lähti kahlailemaan korvat tötteröllä.

Ja vauhdilla ylöshyppyyn!

Seuraavalla kierroksella ponista löytyikin jo sitten vähän vauhtia. Taluttajakin sai muuten osansa vesiroiskeista.



Tiedä siitä nyt sitten että vaikuttiko tämä virtahepoilu siihen lämpötilatilanteeseen mitenkään, mutta ainakin kaikki osapuolet viihtyivät. Viivi kävi tosian vielä vesiletkun alla matkalla takaisin tarhaan, vesieste kun ei kummemmin kostuttanut mummon muhkeita selkäturkiksia.

Lopuksi piti tietysti käydä taas turpa törössä maistelemassa tuoreita ruohonkorsia niiltä rinteiltä jonne muut uskaliaat eivät ole vielä hevosineen uskaltautuneet. Onneksi Viivi Vuorivuohi kulkee ruuan perässä sinne minne yksikään hobitti ei ole aikaisemmin matkustanut, niin eivät jää täysin kelpo korret mutustamatta. 


Nyt ei auta kuin elellä toivossa että Viivi tipauttaisi turhat karvoituksensa jotta mummelinkin kanssa uskaltautuisi taas tekemään muutakin kuin kävelemään rinkiä tallin varjossa ja viihdyttämään ponia Kesän Parhaalla Jutulla™ eli suihkuttelemalla viileällä vedellä vanhuksen tissiosastoa.

Sentään omilla poneilla puljaamisen ohella on tullut käytyä vähän täysipäisempienkin (...Lunan tuntevat uskoo ken tahtoo...) nelijalkaisten selässä etten täysin taannu samalle henkiselle tasolle kavioeläinteni kanssa. Eilinen satulaton maastolenkki Lunalla Janeten ja Ompun seurassa oli ehdottomasti vuoden ensimmäinen kesäinen ratsastuskerta, ja huomenna putki jatkuu sitten taas Jymyn kanssa estekurssilla ja heti perään vakkari viikkovalmennuksella. Rapakuntoisen puskapuksuttelijan jalkalihakset ulvovat kyllä kuuta seuraavana aamuna kun takana on taas kahden ja puolen tunnin verran äherrystä. Tiedäs vaikka joskus oppisi esimerkiksi ratsastamaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti