keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Uhkaavasti lähestyvä laidunkausi

Kirjoitettavaa ei ole kummemmin ollut nyt kun aika on kulunut enemmänkin laidunten rakentamiseen ja ensimmäisten onnekkaiden nelijalkaisten peltoon kuskaamiseen, joten tämä on ennemmin viimeisen viikon kattava tilkkutäkki kuin varsinaiset tietyn päivän kuulumiset.

Laitumia aitaamassa on nyt tosiaan vierähtänyt jo useampi päivä, luonnollisesti tietenkin järjen vievässä auringonpaahteessa. Positiivistakin mainittavaa tästä toki löytyy, sillä nyt nuorten orien oma laidunlaakso on jälleen valmiina vastaanottamaan asukkaita ja laitumelle kuskatuista hevosista jää yleensä kameraan muutama ihan hauska kuvaräpsäisy. Tässä lähinnä kuvituksen vuoksi muutama otos jotka nappasin eilen ensimmäisestä ympärivuorokautisesti laitumelle muuttaneesta porukasta johon kuuluivat trakkiruuna Kasper sekä tämän adoptiolapset Nalle (2v welsh-poni), Rommi (1v FWB) ja Iiva (1v vuonohevonen).

Nalle kiitää tiehensä!

Kasper pitää loikoilutaukoa kesken rallituksen.

Lellikkiruuna Kasper ja nimikkolapsensa Rommi (Cinder's Casper)



Sitä kuvittelisi että näin kesäloman lähestyessä omille poneille olisi mukavasti enemmän aikaa kun ulkona yöpyjien lisääntyminen vähentää siivottavan määrää tallista, vesien kanto onnistuu taas letkujen ja koneiden turvin ja valoa kentällä ja maastossa pyörimiseenkin riittää enemmän, mutta toisin on käynyt. Varsinkin Viivin urheilutus on ollut lähes täysin lapsille ulkoistettua jotta omat kädet ovat riittäneet muualle. Mummeli ei ole kyllä asiasta valittanut, vaan tallustellut tyytyväisenä pitkin pöpelikköjä ja tienpieliä nurmea leikkaamassa milloin kukakin narun päässä. Poni on onneksi kuitenkin päässyt oikomaan koipiaan milloin ihan vain metsässä käppäillen ja milloin maastoon lähtevän alkeistuntilaisjonon talutettuna peränpitäjänä, joten ponin pölyttyminen on johtunut puhtaasti siitä että se pirulainen ottaa ja heittäytyy lähimpään hiekkakasaan kolmen sekuntin sisään jokaisesta pikaisesta vesipesusta. 

Tallin toimiston ikkunasta on muuten aika hurmaavat näkymät. Viivi-poni aterioi ja suomenhevosori Voitto vahtaa ihanaisen (aidan aiheuttaman) etäsuhdevaimonsa pyylevää pylleröä.

Ei paljoa mummoa häiritse pappaorhin ihastunut höpinä aidan takaa. 



Lämmittelynä laidunurakkaa varten kunnostettiin valkkulaistyttöjen kanssa tallin pihan perältä Viiviä ja Terttua varten pikkuinen metsätarha jonne ponit ovat päässeet ylhäisessä yksinäisyydessään totuttelemaan vihreälle vielä vähän lisää. Alkaa tuntua että Viivi on kohta mättänyt turpaansa pelkän totuttelukauden aikana enemmän nurmea kuin normaali lyhyen laidunloman käyvä hevonen koko kesänä. Josko Viivikin pääsisi laidunjakojen varmistuttua hetkeksi peltoon ihan vain olemaan ennen leirikauden alkua sillä silloin mummelin elämään tulee taas tallilla oloa vaativaa vipinää. Ennen peltoon pakenemista on tarkoitus koesyöttää se eläinlääkärin ehdottama piimäkuuri jotta nähdään toimisiko se maitohappobakteerikuurien korvaajana. Elättelen muuten toiveita että Viivi pääsisi ainakin lyhyeksi pätkäksi laiduntamaan erääseen tiettyyn peltoon josta on huima kahden minuutin kävelymatka hevosten uiton sallivalle pikkuiselle uimarannalle! Täytyyhän virtahepomuorin päästä välillä omaan elementtiinsä ojaa tai vesiestettä syvemmälle...


PH olisi mielestään aivan täysin valmis lähtemään jo peltoon, vaikka tämän kavioliiton ihmisosapuoli ei olekkaan aivan samaa mieltä. Ensin edettiin mukavasti, mutta sitten poni nujusi tarhakavereidensa kanssa niin että viikon ajan rintaa komisti rintaremmin käytön estävä suuri nestepatti. Ja kun kakaran fysiikka olisi taas sallinut ajotreenit, meikäläinen juoksi jo kaikki päivät aitoja pystyttämässä. Ajokoulutuksen kanssa ei olla keritty läheskään yhtä pitkälle kuin olin suunnitellut, sillä vaikka kaasu, jarru ja ratti ovatkin koppakärryjen kanssa jotakuinkin siellä missä pitääkin, luotto poniin ei ole vielä niin korkea että sen kanssa uskaltautuisi ilman turvallista hevoskaveria kärryttelemään vieraisiin maastoihin laitumelta käsin. Sellainen hassu pikku yksityiskohtahan laidunjärjestelyissä tämän oriporukan kannalta on, että samoille laitumille ei näiltä näkymin ole lähdössä yhtäkään aikuista hevosta, joten nuorille ei siis ole saatavilla tukihevosta maastoon lähtiessä. Ja mikäli metsätiellä sitten joku säikähdys sattuu, ennemmin tulen itse satulasta alas niskoilleni ja ihmettelen perään ponin painellessa takaisin laitumen suuntaan kuin hätälopetutan keskellä pusikkoa säikähtäessään aisaan jalkansa katkaissutta hevosta. Ajo-onnettomuuksissa kun riskit ovat hevosen kannalta selkeästi korkeammat kuin ratsastusonnettomuuksissa. Ja tässä välissä tuskin tulee tapahtumaan enää mitään suuria muutoksia asian suhteen, sillä PH'n laitumelle muuttamisen ajankohta saattaa hyvinkin olla jo huomenna mikäli planeetat asettuvat oikeaan asentoon. 


Jotain positiivista tosin siinäkin, että ajotreenien sijaan piti keksiä jotain kevyempää. Otettiin nimittäin parin päivän ohjelmaksi PH'n kanssa yksi muksun suurimmista kompastuskivistä, nimittäin traileri - hevosen pahin vihollinen. Tähän asti PH'n lastaaminen on ollut hyvin vaihtelevaa, sillä välillä koppiin on hiivitty ensimmäisen kirosanan kajahdettua ja joskus taas lastausta on harrastettu toista tuntia useamman ihmisen voimin. Tämän takia palattiinkin oikein ruohonjuuritasolle, ja varsinaisen trailerin sijaan treffailtiin ensin ihan vain puista trukkilavaa. Ensin nostettiin kolisevalle lavalle etujalat ja vastaanotettiin naurettavan ylimitoitettuja kehuja siitä, ja kohta tönötti jo koko nautaeläin kiikkerän puulavan päällä kaikilla neljällä jalalla namin saadakseen. Ja eipä mitä, tämän onnistumisen seurauksena seuraavalle päivälle deitit ihan oikean kopin kanssa, ja ensimmäisellä yrityksellä kyselemättä löysällä narulla autoon. Vieläkin epäilyttää mitä taikasieniä poni oli tuona päivänä tarhastaan popsinut, jokainen lastausyritys toimi nimittäin saman kaavan mukaan - laahustettiin koppiin naru löysänä, seisoskeltiin rentoreiskoina sisällä rapsuteltavana ja peruutettiin sitten kiirehtimättä ulos. Nyt vain elellään toivossa että sama putki jatkuu, ja Pölvästi suostuu laidunkyytiinkin yhtä ongelmattomasti. Tästähän on vahingossa tulossa ihan tavallinen hevonen joka osaa käyttyätyä tavallisissa tilanteissa...



Nämä tahtoisi jo isompaan tilaan örveltämään! Metsätarhassa kun on sellainen vika, että puut ja kannot kehtaavat asettua tielle ja estää päättömän ympäriinsä rallittamisen tyydyttävän pituisina pätkinä.

Seuraavalla kerralla onkin toivottavasti tarjota jo kuvia joko toisen tai molempien kantturoiden laitumellelaskusta, niin päästäisiin hetkeksi itseään toistavista tarhaotoksista. Tälle laidunkesälle löytyykin muutama kuvauspainotteinen tavoite muiden ohelle! Heitetäänpä niistä oikeastaan tähän loppuun pieni lista, niin on sitten mitä katsella ja naureskella kesän lopuksi kun yksikään ei täyttynyt:

 Viivi pääsee järveen uimaan talutettuna meikäläisen kanssa...
♥  ... sekä ratsain stunttiratsastajaksi lahjottavan Jennyn tai Saaran kanssa!
♥ Viivi puolustaa kunniakkaita sijojaan tallin viimevuotisista agilitykarkeloista: Ljosprinsin muistokilpailun yksilövoittoa ja joukkuesijoitusta sekä Aitotallin Agilitymestaruuden toista sijaa! Vielä yhdestäkään agilityskabasta mummeli ei ole jäänyt ilman ruusuketta, joten tällä linjalla ylpeä lyllerö luonnollisesti tahtoo jatkaa.
(♥) Mikäli asiat järjestyvät sallivaisella tavalla, Viivi käy tervehtimässä oria Pikku-Viivituotannon käynnistämiseksi
♔ PH viedään elämänsä ensimmäiselle uittoreissulle vaikka sitten väkisin ja viiden kilon paloissa! Tällä hetkellä poni pelkää kuvajaistaan tallin vesiesteessä kuin itse kuolemaa, mutta täytyyhän sen nyt äitinsä ja omistajansa tavoin ymmärtää että uittaminen on ihan paras juttu ikinä.
♔ PH'n kanssa maastoillaan kaikissa askellajeissa! Tähän asti kentän ulkopuolella ollaan vasta kävelty, mutta laidunpaikan tarjoamat rauhalliset metsätiet ovat loistava mahdollisuus muuttaa tämä asia.
♔ PH'sta jää laidunkauden alusta käteen taulukelpoinen valokuva! Minulta nimittäin löytyy olohuoneen seinältä valtavat taulut sekä PH 2v'n että PH 3v'n laidunkauden ensimmäisestä päivästä, ja sarja kaipaa jatkoa.
Ratsastus- ja ajokuvia! Kun on itse aina kameran takana, on tuloksena lähinnä tarhamöllötystä. Voisi niistä joskus ikuistaa jotain muutakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti