lauantai 25. kesäkuuta 2016

Kesäpoikia

Siellä ne siintävät, pienet oripojat pellossa!

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa yhdeksään päivään käymään laitumella PH'ta katsomassa. Olo oli suhteellisen absurdi sinänsä, että kyseessä oli ylivoimaisesti pisin aika kahteen vuoteen jonka olen viettänyt deittailematta keltaista karvamopediani. Tokihan hevoset, vedet ja aidat on käyty päivittäin tarkistamassa, ei vain meikäläisen toimesta nyt kun pojat laiduntavat väliaikaisesti kauempana tallilta. Sain puhuttua Janeten kameran taakse samalla kun itse kannoin pojille järvestä vettä, joten luvassa on melkoinen läjä oripoikien kesäiltakuvia. Nyt olo on jotenkin hämmentävän harmoninen, kun ponipojun ikävöinti on pois päiväjärjestyksestä...

PH on kasvattanut aika kunniakkaan laidunmahan. En jaksa oikeastaan edes harmitella asiaa sen kummemmin, niin tyytyväinen tuo kersa on nyt päästyään yksinäisestä saikkutarhasta jälleen possensa pariin. Voimakin oli ottanut melkoisen kasvuspurtin tässä välissä, alkaa nimittäin pieni ja pyöreä keltainen ponieläin jäänä alakynteen näiden kahden paineissa. Muutama kuukausi sitten Vomppa oli vielä sellainen polvenkorkuinen riuku jota PH siirteli pelkällä painokkaalla vilkaisulla, mutta nyt pojat ovat jo varsin tasaveroinen taistelupari.


Voisin vaikka vannoa, että vielä hetki takaperin PH oli näistä kahdesta korkeampi...










Sällikin jaksaa välillä liittyä mukaan rälläämään, vaikka yleensä suhtautuukin painimiseen hieman aikuisemmin kuin blondit poikakaverinsa. 






Ehkä parasta tässä porukassa on se, että vaikka tilaa olisi kuinka, tämä trio nyhjää aina onnellisena kylki kyljessä. Elättelen vahvasti toivoa että palikat pysyvät kasassa jatkossakin, eikä kukaan kolmikosta keksi itselleen sellaisia hormonihuuruja että rakkauteen tulee ryppyjä.



Sällin otsatukka on hivuttautunut hienovaraisesti kuvaan mukaan. Kamerasta löytyi myös useampi otos joissa näkyi lähinnä poikittain ilmassa viuhuva punainen häntä.



Aina välillä tämä poikien laitumen portilla pyöriminen pistää miettimään, asuuko meidän hurjalla orilaitumella sittenkin My Little Ponyjä. Onneksi heppareppanat eivät ymmärrä millaisiin kuoseihin tärähtäneet ponimammat kaakkinsa pukevat. 

Kymmenen minuutin laidunvierailu latasi akkuja oikein mukavasti, joten nyt kestää taas muutaman päivän kahteen pekkaan Viivi-muorin kanssa. Kovasti kuumottelisi päästä taas jatkamaan PH'n kanssa hommia nyt kun siltä löytyy taas neljä toimivaa jalkaa ja yksi tavanomaisen tyhjyyttään kumiseva pää, mutta aika näyttää kuinka tämä onnistuu käytännössä nykyiseltä laitumelta. Viimeistään jätkien palatessa alkuperäiseen laidunpaikkaansa kersa saa jälleen pistää töpinäksi maastolenkkien ja toivon mukaan myös kärryttelyn muodossa. 

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Viiviä ja monia muita: Juhannuksen kuvapostaus

Ei tämä oikeasti juhannukseen mitenkään liity, mutta päivämäärä täsmää! Tylsyyden tappoon osui tänään kameran eteen laaja skaala erilaisia elukoita, joten tyhjennetäänpä kamera jälleen tänne blogin puolelle.


Viivi Syliponi esittelee moninaisia nautintonaamojaan. Tällä hetkellä laiduntavan ponimummon maailman keskipiste on juuri se ihminen, joka jaksaa rapsutella napaa, tissiosastoa, kaulaa ja etujalkojen väliä kunnes sormet ovat verillä. Kun kerran tekee sen virheen että kihnuttelee ponin parhaita kutinapisteitä muutaman hetken, ei otuksesta pääse enää eroon muuten kuin aitojen ulkopuolelle pakenemalla, se nimittäin tulla hölköttää rapsuttajan perässä pitkin laidunta ja työntyy väkipakolla kainaloon lisää palvelua vaatimaan kun on päässyt vauhtiin.






Aivan erityisen hyvä rapsutuspiste, päivänselvästi.


Mummeli venyy kadehdittaviin mäyräkoiramittoihin naparapsutuksen avulla. Tuleepahan takakoivet venyteltyä! Saisikohan tästä asennosta lisäpisteitä näyttelykehässä?


Ihana idiootti syliponi, mitä sitä täysipäisellä hevosella aikuinen ihminen kun voi pitää täysin latvasta lahoa eläkeshetikkaa? Ainakaan elämästä ei lopu musta huumori kesken, kun on Viivi sitä osastoa täydentämässä.

Seuraavana kuvauslistalla on meidän pupupoppoo, josta en olekaan ottanut kunnon kuvia varmaankaan koskaan? Eipä nytkään voi laadulla juhlia kiitos tallin hämärien olosuhteiden, mutta kyllä näissä ristirurpa ja kaksi korvaa erottuu.
Paisti

Pihvi ja Pitsa

Paisti

Pihvi

Pihvi ja Pitsa


Kyljys


Seuraavana jonossa pupujenkuvausmission jälkeen jalkoihin osuneet piskit, tällä kertaa Ilari, Lilli ja Toope. Ottivat mokomat ja painelivat helteessä vaunujen perässä koko treenin lävitse kun ajeltiin Janeten kanssa Jymyrillä pitkin kenttää ja tallin tietä, joten rakit käväisivät viilentävässä kylvyssä pesukarsinan letkun alla ennen kuvien ottoa.
Ilari täytti muuten eilen 5v! Vielä ei kyllä näy mainittavia merkkejä aikuistumisesta pääkopan puolella, mutta ehkä vielä joskus?


Toope sai hieman naamaa esittelevämmän kampauksen kiitos kuonoon napanneen punkin. Nyt kuonosta on jo suurin turvotus laskenut, mutta look on ja pysyy.

Näillä kahdella karvaisella herrasmiehellä on vähintäänkin kyseenalainen suhde. 





Juhannusheilastelua parhaimmillaan!


Laidunkierroksella osui kameran eteen vielä pari hieman vieraampaa eliömuotoa oman lemmikkikokoelman ulkopuolelta:






Ei sen ihmeempiä, nyt on taas tämän päivän osalta kuvasaaste suoritettu. Juhannusvapaiden jälkeen ponit saavat jälleen luvan alkaa tehdä jotain olemisensa eteen, josko sitten olisi taas jotain oikeaa päivitettävääkin.
Hyvää juhannusta!