tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hyvän mielen hevoset

Tällaista hyvän mielen hevospäivää ei ole hetkeen ollutkaan, kiitos PH'n huolta ja harmaita hiuksia aiheuttaneen saikkuilun! Positiiviset fiilikset täytyy siis kirjoitella ylös tuoreeltaan ennen seuraavaa notkahdusta. 
Päivällä fiilis oli oikein kelvollinen jo siitä hyvästä, että likaisempien tai rankempien tallihommien sijaan meikäläiselle osui kevyempi nakki - Kirpun ratsastaminen kotiin laitumelta tunteja tekemään. Kyseessä oli muuten ensimmäinen kerta sitten Possun kuoleman kun maastoilin yksinäni, ellei Viivillä kärrytellen seikkailua lasketa. Laiskanpulskean, umpiluotettavan tuntsaritamman kanssa ilman satulaa pitkin autotien laitaa ja metsäpolkuja laahustaminen oli oikein rentouttava kokemus, vaikka Kirpun etenemisvauhti muistuttaakin tuskastuttavasti etanaa. 
Kirpun jälkeen tallille piti kuskata vielä yksi kolmen kopla lisää, joten lähdin ratsastamaan Lunaa kotiin seuranani Sane ja Saara jotka kuskasivat siinä ohessa Hupun ja Tertun. Olisi muuten kyrsinyt olla tuossa reissussa yksin, Luna mokoma nimittäin pääsi minulta pakoon ennen selkäännousua... Luvaton retki oli onneksi lyhyt, ja kaikki palautuivat tallille yhtenä kappaleena vaikka luottohevosen puutteessa matkaa teki tälläinen höntiäistrio.

Pariin kertaan on aiemminkin tullut jupistua siitä, että vaikka Jymyn, Orionin ja Ompun kaltaisten osaavampien ja isompien hevosten ratsastaminen valmennustunneilla ja niiden ulkopuolella on omalla tavallaan ihan mukavaa ja edistävää toimintaa, on siitä puuttunut sitä jotain. Paras puoli PH'n, Viivin ja Lunan kanssa työskentelyssä on se, että niiden aivottomien hömötiaisten kanssa työskentely on aina hauskaa. Ei ehkä hienoa, liidokasta ja loistavaa, mutta ponien hyväntuulisesta ja yritteliäästä hölmöilystä jää aina käteen hyvä mieli. Viivi rellestää menemään kuin virtahepo, Luna suorittaa tehtävät elegantissa pukkilaukassa ja PH pelkää omaa miehistä elintään, ja silti fiilis on aina jälkeenpäin katossa. Sen takia tällä kertaa odotukset olivatkin korkealla kun valmennukseen osui pitkästä aikaa alle vakkarirakkaani ja hömppäkilpailuparini Luna. Siihen vielä päälle tunnin aiheeksi normaalia vähäisemmällä varustuksella ratsastus, niin jo kentälle lähtiessä hymyilytti!















Luna ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, ansaitsin nimittäin muilta tuntilaisilta kyseenalaisia katseita pomppiessani Lunan kanssa kummallista köyhän miehen pukkilaukkaa pitkin kenttää hysteerisesti hihitellen. Tehtävät olivat sopivan simppeleitä, kunnollisia kulmia ja suoristuksia, siistejä siirtymiä ja laukkavoltteja, joten pitkästä aikaa tunnilta jäi sellainen olo että jokainen tehtävä onnistui, ja korjauksien kanssa sai keskittyä vain omaan istuntaan jonka tämänhetkinen tavaramerkki ovat jossain Venäjällä saakka seilaavat kädet, lysyssä olevat hartiat ja hevosen kainaloihin vaeltavat jalat. Luna suoritti loistavasti ylienergisistä pösilöpompuistaan huolimatta, ja sen rinnalla omat virheet eivät tunnu läheskään niin maata kaatavilta kuin huonommin menneen tunnin jälkeen. Olipahan ainakin hauskaa, jos ei muuta! Jos tämä poni olisi 5v nuorempi ja 5cm korkeampi, myisin kaiken munuaisistani lähtien saadakseni sen omakseni. Nykytilanteessakaan ei tosin ole valittamista, saanhan valmentautua ja harjoitella kilpailemista tämän hyväntuulisen höselömatamin kanssa PH'n vielä opetellessa aikuisen hevosen elämää. 

Tunnin jälkeensä jättämä hyvä mieli sai illasta vielä pari bonus-kerrosta niskaansa, alkaen laidunkierroksella läpi seurustellusta Viivistä. Poni on parissa päivässä levennyt niin, ettei varmaankaan mahdu enää tallin ovista sisään, mutta sosiaalisuuden määrä jota se tällä hetkellä osoittaa on lähestulkoon sen arvoista! Kun menen laitumelle, Viivi tunkee syliin eikä lähde sen jälkeen kulumallakaan. Harjan ja hännän tyvi, kaula ja etujalkojen väli, navan ja nisien alue sekä sisäreidet saa rapsutella läpi niin monta kertaa että sormet kramppaavat, ja tyytyväisesti urahtelevä ja mörähtelevä poni sen kun nojautuu kainaloon ja levittelee koipiaan parhaan mahdollisen rapsutusulottuvuuden takaamiseksi. Poni myös taapertaa ja hölkkäilee perässäni pitkin laidunta, ihan vain tunkeutuakseen syliin heti kiinni saadessaan. Umpihuvittava mummoponi!

Ja sitten vielä päivän viimeiseen ilouutiseen: PH pääsee huomenna lähtemään takaisin laitumelle poikamiespossensa luokse! Hyvästit sairastarhassa huutelulle ja kylmäysrumballe. Pojat siirtyvätkin nyt väliaikaisesti uudelle laidunlohkolle, josta on kulku mukavalle uittorannalle!

Pian!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti