lauantai 18. kesäkuuta 2016

Pikku-Hirvi 4v

Tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Luna otti ja pullautti mitään merkkejä tai varoituksia antamatta tallin päätytarhaan kookkaan koipeliinin orivarsan, joka sai kömpelön ulkomuotonsa vuoksi kutsumanimekseen Pikku-Hirvi. Tämän kunniaksi jakoon vastasyntyneen PH'n vauvakuvat, jotka on kaikki ottanut Elina Jalonen.




















Hassulta tuntuu nykyäänkin lähes viikoittain tallin pihalla kulkiessaan jäädä katselemaan päätytarhaa ja toteamaan itsekseen että tuossa se mokoma syntyi ihan muutama vuosi takaperin kun minä olin vielä täydellä tauolla hevosharrastuksesta. Eivät ole varmasti kaviokkaat käyneet mielessäkään sinä päivänä kun pieni ja keltainen elämäni hevonen on aloittanut virallisen olemassaolonsa! Itsehän tutustuin poniin vasta tammikuussa 2014 sen käännyttyä kaksivuotiaaksi muutamia päiviä aikaisemmin.

Tätä nykyä jätkä onkin sitten jo vähän isompi, vaikkakin kömpelö kompura edelleen!



Loppumainintana lisättäköön vielä aiheeseen liittymättömänä se, että vaikka PH on sen kun möllöttänyt laitumella nauttien siitä tosiasiasta että saa taas elellä poikakavereidensa kanssa, Viivi on viettänyt lähes aktiivista elämää. Keskiviikkona mummeli palasi muutamaksi päiväksi takaisin tallille Miran taluttamana, kun tuon laidunkavereita tarvittiin tunneille ja kisoihin. Torstain teemana ponilla oli kuolaimeton ohjasajo, jonka piristeeksi keksittiin kokeilla mitä Viivi sanoisi väistöjen opettelusta. Sanoihan se, ja kymmenen minuutin harjoittelun jälkeen takapään tai etupään väistättäminen sisään tai ulos sujui jo ilman kummoisia ongelmia! Perjantaina ajeltiin ensin muutamat koulukiemurat, joskin hieman normaalista poikkeavalla varustuksella. En jaksanut purkaa Viivin omia vaunuja auton lavalta, joten otin ensimmäistä kertaa kokeiluun tallin vanhat hiittikärryt. Oli muuten melko mielenkiintoinen kokemus selkänojalliseen koppakärryyn ja maratonvaunuun tottuneelle jäykälle ponitädille, ihme että sain edes kammettua itseni kyytiin tippumatta. Kevyen kärryttelyn jälkeen paapottu eläkeläisrouva sai Janetelta vielä hieronnan helposti jumittuvien lapojen avustukseksi. Illalla tuntien jälkeen avautui taas mahdollisuus lähteä Tertun ja Reksin seurassa laitumeen, eli sinne suunnattiin. Tuupattiin vielä vapaaehtoisena uhrina toiminut Jenny ilman satulaa Viivin kyytiin pelkän kaulanarun turvin samalla kun itse talutin mummelin riimulla laitumelle. Tulihan sieltä muutama närkästynyt vinkaisu ja hypähdys jos jono liikkui liian hitaasti mummon makuun, mutta yhtenä kappaleena päästiin silti peltoon asti ja kuskikin ilmoittautui vapaaehtoiseksi uusimaan saman reissun tulevaisuudessa. Nyt saavat molemmat kantturat laiduntaa taas täysipäiväisesti jonkin aikaa. 
Lunankin köpöttelin eilen illalla ilman satulaa laitumelle sen jäljiltä kun käväisin sen kanssa mukana estevalmennuksessa. Tehtävinä oli kiinteiden taloesteiden kolmoissarja sekä kahden tukin linja, joista toinen tulosuunnasta riippuen joko hypättiin vedestä tai veteen. Luna oli koko tunnin ajan aivan loistava, ylienerginen pikku sähikäinen. Jäi aivan loistava fiilis, varsinkin kun edellisestä hyppykerrasta oli jo joitain viikkoja!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti