sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viivi sen kun laiduntaa, vaikka muut tekevät pellollakin töitä

Viimeiset päivät ennen ansaitun laidunloman alkua Viivi-mummeli joutui vielä hommiin useampaan otteeseen, siitäkin huolimatta että ponin mielenkiinto on ollut erittäin vahvasti tienlaitojen ruohotupsuissa. Torstai-iltana poni joutui kahden inhokkilajinsa yhdistelmärääkkiin, eli liinassa ympyröitä hölköttelemään nenu apuohjin oikeaan suuntaan ohjailtuna. Viivihän ei ole koskaan oikein lämmennyt tuolle liinassa juoksemiselle, päämäärätön ringissä tarpominen kun ei oikein tyydytä ponin hullua tarvetta päästä paikasta A paikkaan B. Apuohjat ne vasta Saatanasta seuraavat ovatkin, niiden kanssa kun mahdollisuus porhaltaa virtahepomuodossa täyttä höökää eteenpäin on jokseenkin rajoitettu. Tällä kertaa Viivi kuitenkin tajusi homman idean ihan tajuttoman hienosti ja ilman yhtäkään protestia, ja ponista irtosi oikeasti ihan täysipäistä taaperrusta. Lämminneet kelit ovat ilmeisesti alkaneet sulattaa mummelin aivoja lopullisesti alien-limaksi.

Perjantaina Viivi ahkeroi kärryjen edessä jotta tallilla TET-harjoittelussa oleva Karoliina pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan ratsastuksen sijaan ajamista, Alun kiitämishinkujen hieman tasoituttua kaksikko kävi oikein mallikkaasti läpi käynti-ravi siirtymät, pysähdykset ja voltit ja testaili pujottelua ja tarkkuusporttejakin. Tättähääräluonteestaan ja loputtomista menohaluistaan huolimatta Viivi on aivan loistava kaveri ajoa harjoitteleville, se kun ei varmasti pelkää mitään tai tee mitään vaarallista.

Lauantaina laidunkausi odotti jo horisontissa, mutta Viivi joutui vielä viimeiselle työkomennukselle. Tällä kertaa kohteena oli Terälahden traditionaalinen peräkonttikirppis jossa Viivi tarjoili kärrykyytejä lapsille viime vuonnakin. Tällä kertaa työpareiksi meille lähtivät Vappu ja Kirppu, joiden kanssa hommat sujuivat ihanan ongelmattomasti ja tehokkaasti.


Talutusreissun jälkeen käppäiltiin ponien kanssa Terälahden keskustasta suoraan laitumelle. Viivi sai ensin jäädä muutamaksi tunniksi peltoon Kirpun kaveriksi, ja illemmalla kun kuskattiin viikonlopun viettoon laitumelle lisää hevosia ratsastin Lunan ilman satulaa Kirpun kanssa samalle laitumelle, ja siirsin Viivin sieltä toiselle pellolle tarhakavereidensa Siiderin, Ompun ja Tertun luokse. Silloin olisi pitänyt olla kamera mukana, kun mummeli paineli Tertun kanssa pitkin peltoa!

Tänään lähdettiinkin taas kiertämään hieman täysivaltaisempi laidunkierros. Aloitettiin orilaitumilta, jonne PH ei ole vieläkään päässyt takaisin kiitos edelleen vaivaavan jalkansa. 

Koirat mukana laidunkierroksella. Ilari...

... ja Lilli.

Rommi uudessa riimussaan! Pikku tirriäisenä hankittu varsariimu kävi viimeinkin liian pieneksi, joten edelliseltä kaupunkireissulta poju sai tuliaisiksi uudet päävehkeet. Juuri äskenhän tämäkin oli säälittävä pieni kääpiö eikä suinkaan PH'ta korkeampi honkkeli...


Nallea ajettiin ensimmäistä kertaa ilman taluttajaa sekä laitumella että laitumelle johtavalla tiellä, Kassun imussa tietenkin. On tuo hurjan hieno pieni ponipoika!

Onko väärin haaveilla, että joskus saattaisi päästä tämän pikkumiehen puikoissa helppoja valjakkoluokkia kisaamaan? Viivin kanssa ponin ikä tulee jo vastaan varsinaisten tavoitteiden asettamisen kanssa, mutta pikkuponiyksikön ajaminen on silti itselle se luontaisin kruisailumuoto...

Orilaitumella vieraillessa käväisin myös ensimmäistä kertaa Sällin selässä. Ei paljoa pistänyt jännittämään tämän nuoren herran kyydissä matkustaminen, olen nimittäin nähnyt joka ikisen sen tähänastisista ikänsä puolesta luonnollisesti vähäisistä ratsastuskerroista, ja joka kerta jäppinen on ollut vähintäänkin kylmäpäinen pieni herrasmies. Hurjan pieneltä ja kapoiselta tuo tuntui PH'n tynnyrirunkoon verrattuna, mutta varsin mukava elikko punaiseksi paholaiseksi. 

Orilaitumelta matka jatkui Viivin laumaa katsomaan, ja meinasi muuten tulla tippa linssiin pellolla odottavasta näystä. Miten poni voi paisua tuollaiseksi palloksi yhdessä yössä? Tuore ruohokin on kuulunut Viivin päivittäiseen ruokavalioon jo iät ajat... Toivottavasti kyseessä on ihan vain maaginen kaasupöhö joka laskee ensimmäisten päivien jälkeen, sillä mikäli ponin laihdutuskuuri ottaa jälleen tällaisen käänteen minä luovutan ja uudelleenrekisteröin sen merileijonaksi.








Tuosta mahasta tulee niin epätodellinen olo ettei mitään rajaa...

Viivi todisti epäilykseni todeksi, ja on pitänyt härpättimensä päässään ensimmäisen laidunvuorokauden lävitse. Jos tuollaiset pukisi PH'lle ne olisivat mennyttä vartissa ja Sälli sontisi värikkäitä narunpätkiä vielä juhannusviikolla. 



Omppu seurailee tarkkaan Siiderin juoksutusta ja sitä seurannutta ratsastusta. Laitumella ratsastaminen on helppo tapa nuorille hevosille opetella työntekoa kentän ulkopuolella, paikka kun on tuttu ja turvallinen mutta silti eroaa normaaleista rutiineista. Meillä päin myös maastoilumahdollisuudet ovat usein laitumilta käsin paremmat kuin suoraan tallilta lähtiessä. Rankkaa työtä laidunpohjilla ei tietenkään tehdä, mutta kyllä siellä koulutettavien kanssa ihmisen kyydissä pitämistä kertailee.



Saaran lähtiessä ratsastelemaan Tertulla ristiin rastiin laidunta Viivi-mummo päätti lähteä seuraneidiksi. Aikansa laahustettuaan tuo tosin kyllästyi ja mössähti takaisin aterioimaan, mutta ainakin se antoi omaehtoiselle liikunnalle mahdollisuuden. Se on jo paljon sanottu laitumessa tönöttävästä shetlanninponista. 



Minulle tämän päivän kakkosratsuksi osui Omppu, jonka pallomaisista ruumiinmuodoista hävyttömästi erottuvan luinen selkä oli kyllä melkoinen kulttuurishokki tällaiselle rantapalloponeihin tottuneelle kuskille. Työnteosta ei kyllä sovi puhua, mutta käveltiin ja hölkkäiltiin kuitenkin pitkin laidunta ihan vain taapertamisen ilosta. 





Osaisin nimetä yhden pyöreän ponieläimen jota ei yhtään haitannut olla koko laitumen ainoa liikuttamatta jäänyt kaviokas... Täytynee siepata laitumelle matkaan joku onneton pikkuponikokoinen kuski lähipäivinä, että Viivikin joutuu hieman jumppailemaan uusimpia vyötärönympäryssenttejään... 

Omppu on muuten siitä äärimmäisen hauska ratsastettava, että se tuo todella vahvasti mieleeni Lolita-eestinhevosen jolla pääsin talvella ratsastamaan. Hyvin saman henkinen hevonen, kookkaampana painoksena vain!
Lolitan kanssa Päivin koulutunnilla Pollen Potkussa.

Päivän päätteeksi kuskattiin vielä Voitto-pappakin laitumelle Kämmenniemeen, josta ukkeli tulee ilmeisesti takaisin vasta syksymmällä. Muutama kuva jäi kameraan tältäkin reissulta, mutta yllä oma suosikkini!


Suunnitelmat PH'n palauttamisesta laitumelle tänään katkesivat eilen siihen, että otin pojan taluteltavaksi ja juoksutettavaksi liikkeiden tarkistamiseksi. Kunnioitusharjoituksia tuo puuhasi taluttaen oikein mielellään, mutta siitä huolimatta että nyt poni varaa painoa oikealle etujalalle ongelmitta, kuumetta ei enää ole ja turvotus on lähes täysin poissa PH esitteli juoksuttaessa varsin käsittämätöntä ontumaa: Oej sisäjalkana vain pientä jäykkyyttä, oej ulkojalkana omituista hirvimäistä koikkaloikkaa. Seuraavat päivät näyttävät päätyykö ponipoika klinikalle ihmeteltäväksi, vai riittävätkö kotihoito ja tutun luottoeläinlääkärin konsultaatio jalan palauttamiseen täyteen käyttökuntoon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti