sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Viimeviikkojen kuulumisia ja kuvia orilaitumelta

Leirihärdellissä kirjoittaminen ja kuvien selaaminen on päässyt jäämään, kun konettakaan ei ole kerennyt avaamaan kuin joitakin kertoja viikossa. Kun pääsen käsiksi loppuihinkin kuvamateriaaleihin tipahtanee blogiin kuvia ja höpinöitä esimerkiksi ensimmäisestä kisastartistani Ompulla, ilman satulaa Lunan kanssa puksutetusta estestartista jonka kruunasi ensimmäinen tippumiseni kahteen vuoteen (kunniallisesti noin metriä puhtaan uusintaradan maalilinjan jälkeen!) sekä Viivin elämästä laitumella pikkuponilaumoineen. Tämän päivityksen sekalaisia ja laidasta toiseen seilaavia höpinöitä saavat kuitenkin kuvittaa yksinoikeudella nuoret oripojat!

Voima ja PH pusuttelemassa vanhalla laitumella. Tämän kuvan nappasi Minna Järvinen ennen poikien muuttoa! Loput postauksen kuvat ovat omasta kamerasta.

Yleisleiristä kirjoittelinkin jo aikaisemmin muutaman pätkän, joten siihen en paneudu sen kummemmin. Hengissä oltiin kuitenkin selvitty paljolti kiitos toisena leiriavustajana toimineen Mirkun tarjoaman henkisen tuen ja fyysisen raadannan! Viikonloppu kului yhtälailla hevosten kanssa, kun lauantaina käytiin Mirkun kanssa pyörittämässä talutusratsastusta ja -ajelutusta Annalla ja Viivillä Kämmenniemen koululla pidetyillä markkinoilla. Molemmat ponit toimivat hommassaan esimerkillisesti ja sääkin suosi, ei siis valittamista. Sunnuntai kuljettiin hommansa osaavien ja kulkemiseen tottuneiden valmennusryhmäläisten kanssa Hämeenlinnaan estekisoihin, joka tuntui lähinnä lomailulta kiitos omatoimisten junnujen. Tästä lähtikin sitten ensimmäinen valmennusleiri, joka tuntui väkisinkin täydeltä hermolomalta. Tutut nuoret tuntevat hevoset ja paikat, hoitavat hommansa ja kaikki käytännöt ovat ongelmitta hallussa, joten hulluna joka suuntaan juoksemisen sijaan ehti esimerkiksi leiriläisten kanssa uimaan tai Bang-korttipeliä pelaamaan. Itse eksyin leiriviikon ohella myös paria maastolenkkiä vetämään, ja tällä viikolla puksuteltiinkin Lunan kanssa ilman satulaa hölkötellen pitkin metsäteitä. Ennenkin estekalustotalkoissa mukana hyörineiden valmennusryhmäläisten kanssa saatiin myös varsin sievää jälkeä aikaan kun uusittiin tallin puomivalikoimaa kauden väreihin. Tällä kertaa saatiin mukaan myös lainelankku ja uudet punaiset muurilaatikot!


Muutto takaisin alkuperäiselle laitumelle. Perimmäisestä PH'ta kiskovasta autosta pystyi seurailemaan Sällin ja Voiman touhuja autossa.

Tarkasti korvat tötterössä lähestyvää rekkaa kuunnellen!

Perillä laitumella!

Ensimmäistä valmennusleiriä seurasi lauantain ja sunnuntain ajan kestävä Pienten leiriviikonloppu, 6-12-vuotiaille suunnattu kevytmielinen päiväleiri. Lasten kanssa puunailtiin ja letitettiin hoitohevosia, opeteltiin tunnistamaan erilaisia varusteita ja tutustuttiin kilpailusääntöihin. Tämäkin vanhus joutui lisäksi pitkästä aikaa mukaan taukoleikkeihin juoksemaan sen sijaan että olisi saanut istuskella valittelemassa raihnaisuuttaan. Ikuiset katkeruudet tosin Mirkulle, joka koki oikeudekseen sabotoida suoritustani lapsien kanssa leikityssä Peili-pelissä! Lilli-schipperke sen sijaan todisti olevansa skabassa voittamaton vastus, se kun vipelsi menemään aina kun ihmisetkin liikkuivat ja jäätyi värähtämättä sijoilleen aina kun ihmisetkin pysähtyivät. Voittajamateriaalia! Lasten leirillä tuli hölköteltyä taluttajana narun päässä melkoinen määrä, kun innokkaat pienet hevostytöt tahtoivat hypätä esteitä ja maastoilla. Leiriviikonloppu huipentui tallin avoimeen estekilpailuun, jossa talutin radan lävitse useamman innokkaan Anna-minishettiksellä kisanneen pikkuleiriläisen ennen omia starttejani, joista kirjoittelen sitten erikseen.

Uudessa paikassa vanhat kaverit on aina pakko pörhistellä ja vingahdella lävitse ensimmäisen kahden minuutin aikana ennen paikkojen tutkimista.




PH oli jälleen hionnut itsensä melkoiseksi pandaksi traileria stressatessaan. Uusi, suurempi korvahuppu on ostoslistan kärkipäässä, jotta poika saisi kuljetuksia varten itselleen sellaisen lätsän joka pysyisi kunnolla paikoillaan korvatulppia pitelemässä. Harjakin on levähtänyt laitumella aivan karmeaan kuntoon, ja odottaa aktiivisesti kaljuksi nyrhimistä.



Pienten leiriviikonloppua seurasi toinen valmennusleiri, joka sujui meikäläisen näkökulmasta yhtä lailla ihanan levollisesti kiitos asiansa osaavien leiriläisten. Alkuleiristä kerettiin jopa tuhlaamaan yksi ilta siihen, että lähdettiin porukalla laitumelle hevosia liikuttamaan. 2-vuotias welsh-ori Nalle onnistui vetämään minua ja Saaraa paremman kerran nenästä ja heittäytymään piehtaroimaan pölyiseen multamaahan Viivin valjaat päällään. Oli muuten melko siivottoman näköiset vermeet tämän jälkeen! Isompien poikien orilauma sen sijaan käyttäytyi kunniamaininnan arvoisesti. PH sovitti uudet suitsensa ja ne todettiin sopivan kokoiseksi käyttötavaraksi, eikä sekään saanut aikaan edes korvan lotkautusta että ensimmäistä kertaa viikkokausiin nakkasin pojalle satulan selkään ja lähdin käppäilemään pitkin peltoa Mirkun talutteleman Voiman seurana. Pikku-Vompallakin käytiin ensimmäistä kertaa selässä makailemassa ihmisen toimesta ensivuoden ratsukoulutusta pedaten, joten ensi kesänä päästään toivottavasti maastoilemaan kevyesti ratsain koko oriporukan voimin laitumelta käsin! Kotimatkalla käytiin moikkaamassa myös Viivi-mummelia, joka tallusti höristen portille vastaan kutsun kuultuaan ja toimitti tutut temput ja leikit nameja ansaitakseen ikään kuin ei muka olisi villiponeillut pellossa vailla työntekoa jo toista viikkoa. 

Sellainen pieni tapaturma-alttius tätä leiriä kylläkin varjosti, että ensimmäisen päivän podin aivotärähdystä ja lievää lihassärkyä jonka onnistuin itselleni poimimaan pompattuani kisoissa Lunan kyydistä sellaisella ninjaloikalla että poni otti ja juoksi ylitseni, ja toisena päivänä kun päänsärky ja pahoinvointi alkoi hellittää otin ja mursin varpaani. Enkä muuten mitenkään hienosti ja sankarillisesti kuten yritin valheellisesti lapsille väittää, vaan tipauttamalla pakastimesta päälleni suuren lootan pakastettua makaronilaatikkoa. Konkaten siis kului koko leiri, vaikka nyt edelleen violetinkirjava ja haavainen varvas kestääkin jo jonkin verran painon varaamista! Leiriläiset eivät muuten säälineet, vaan sotavammoistani huolimatta pieksivät minua Bangissa vailla minkäänlaista armoa. Janeten kanssa onneksi syötiin kostoksi se pahainen makaronilaatikko sitten seuraavana päivänä, ettei vain saa jatkaa eloaan ja pahojensa tekemistä. Perjantaina kuitenkin mahtui jo ratsastuskenkä turvonneeseen koipeen, joten ei muuta kuin Ompun kanssa reipasta laukkamaastoa vetämään! Kotiin päin päästiin jo ihan kiitettävää tahtia, vaikka pois päin matkanteko olikin varsin verkkaista.


Tämä on tällainen virallinen pussailulaidun. Eipä sillä, vaikka nämä ponipojat (ja omistajansa) ovat ihan totaalisia hönttejä, niin tämän lopulta jumalattomassa kaatosateessa ja ukkosessa suoritetun laitumellelaskureissun kaltaisia kesämuistoja ottaisin kyllä vaikka kymmenen lisää, sen verran hymyilytti kotimatkalla. 


Laitumella kasvatettu kunniallinen elintasomaha.



Leirin lopuksi pidettiin jälleen estekisat, joihin en harmikseni itse kerennyt osallistumaan kun aika kului ratahenkilökuntana ja kameran takana. Saatiinpahan muiden suoritukset jälleen ikuistettua, ja niin sietikin sillä valmennusryhmäläiset esittelivät jok'ikinen sellaisia ratoja ettei kenenkään varmasti tarvinnut hävetä kotimatkalla. Leirin ja kisojen loputtua alkoi loppu jo häämöttää, edessä kun odotti enää tuntihevosten kuljetus laitumille kesälomaansa viettämään. Useampi lasti noita saatiin kuskata, mutta nyt on talli muutamaa hassua kaviokasta vaille tyhjillään. Meikäläisen makuun oleellisin muuttokuorma oli luonnollisesti oman keltaisen voipullan muutto poikaposseineen takaisin alkukesän laitumelleen tähän päähän maailmaa jonka laiduntarkastuskierroksia hoidan aktiivisesti itsekin. 

PH yllätti jälleen positiivisesti kävelemällä kiltisti sisään traileriin. Vieläkin tuntuu mahdottomalta uskoa että entinen paha lastausongelmainen seuraa nykyään perässäni autoon löysässä narussa, vaikka koko kesän ajan kuljetukset ovatkin sujuneet kivuttomasti. Perillä autossa odotti kuitenkin jälleen ponimuksu joka oli musta hiestä, vaikka autosta pakitettiinkin ulos siististi ja hallitusti. Ei muuta kuin kersa aitoihin kavereidensa luokse ja kamera kouraan!

Kuljetushiet piti tietenkin hinkata laitumen kuivimpaan ja pölyisimpään kohtaan, mitenkäs muuten.

Kaunotar! Jos tämä pässinpää olisi jalostusori, juuri tällä taideotoksella kuvittaisin kaikki sen mainokset. Tammoja satelisi sisään ovista ja ikkunoista.






Pojat jäivät tyytyväisinä peltoon elelemään, mitä ilmeisimmin autuaan tietämättöminä siitä että nyt laitumelta käsin ratsastaminen ja ehkä ajaminenkin ottaa jälleen onnistuakseen. Laidunkautta on toivon mukaan jäljellä vielä koko elokuun verran, ehkä pidempäänkin jos vain säät suinkin sallivat. Suunnitelmissa olisi viimeinkin suorittaa lähitulevaisuudessa sopivan hellepäivän tullen Janeten ja Mirkun kanssa pitkään puhuttu reissu uittokuopalle kaikkia kolmea pikkumiestä dippaamaan. Pölvästillehän kyseessä olisi ensimmäinen oikea uittokokemus! Äärimmäisen innolla odottelen. Normaalisti loppukesä tuntuu jokseenkin tyhjältä ja hiljaiselta alkukesän kiireiden jäljiltä, mutta nyt kun koko kesän odoteltu uittoreissu ja pari muutakin erityisen huippua lunastamatonta lupausta odottaa vielä toteutustaan on fiilis kyllä päinvastainen.


Pus pus näidenkin poikienvälillä!







Sinne jäivät pikkumiehet peltoon elelemään, nyt nautitaan viimeisistä kesäviikoista! Vuosi tuntuu kuluneen tajuttoman nopeasti, minä kun olen vieläkin sellainen ikilapsi joka yleensä muistaa laskeskella kuukausia ja viikkoja omaan syntymäpäiväänsä - ja nyt sekin on jo ensikuussa, vaikka en ole vieläkään oppinut viime kerran jäljiltä muistamaan että olen jo yli kahdenkymmenen. Ihan vasta päivittelin poneista yhteiskuvaa uudenvuodenaattona, ja laidunkauden alusta tuntuu olevan hädin tuskin muutamaa viikkoa. Parempi kai kuitenkin näin kuin että aika matelisi eikä maailmassa tapahtuisi mitään uutta? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti