sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Viivi-muorin muotinurkka

Esittelyssä Viivin uusin look: Olematon otsatukka ja tyrmäävän tyylikäs sadeloimi.

Pulskana ja pitkäkarvaisena kaveri Viivi pärjäilee kovatkin pakkaset ongelmitta ilman ylenmääräistä vaatetusta. Kesäsateetkaan eivat haittaa, lyhyt karva kun kuivahtaa ripeästi ja mummelin tarhasta löytyy pihattorakennus jonne ponin sopii livahtaa suojaan suurimpia kuuroja. Kevään ja syksyn pahimmilla sadekausilla olen kuitenkin löytänyt itseni useampaan otteeseen manaamasta sitä tosiasiaa, että Viivin loimiarsenaaliin on kuulunut vain yksi vuoreton sadetakki. Jo talvikarvaan päässeen ponin kuivatus kun on puolikas mahdottomuus silloin, kun sade on ehtinyt kastuttaa mammuttiturkiksen pohjavilloja myöten hautuvaksi kikkaraksi. Paremman puutteessa Viivi on kyllä kyennyt olemaan pahoillakin sadekeleillä kun niskaan on isketty yhdistelmää kevyttä fleeceloimea ja vuoretonta sadetakkia, mutta eihän tuo nyt mitenkään päin optimaalinen ratkaisu ole, varsinkaan silloin kun tämä ainokainen sadeloimikin pitäisi saada kuivumaan aina joskus. 

Nyt Viivin muotitietoinen vaatekaappi sai kuitenkin pitkään kaivattua täydennystä, kun mummi riensi hätiin ponin karvapyllyä pelastamaan, ja sponsoroi Viiville Hööksin alennuksesta uuden vuorellisen sadeloimen. Nyt kelpaa elellä syyssateidenkin lävitse, ja kuosikin on Viivimäisen värikäs ja liian pitkään kohti tuijottaville ihmisraukoille epilepsiakohtauksen laukaiseva. Olen nimittäin todennut oman huvitukseni ohella ällökirjavien varusteiden hyväksi puoleksi sen, että tallillamme kukaan muu ei ole tarpeeksi kajahtanut täyttääkseen hyllyjään sarjishahmoilla ja sateenkaaren väreillä, joten omat kamppeet löytyvät kuivaushuoneesta ja hyllyistä ensivilkaisulla. 

Hööksin 105 on ollut useamman fleeceloimen koeotannalla Viiville todella passeli, joten siltä pohjalta lähti mukaan tämäkin takki. Pyllyn päältä pituutta löytyy hieman liikaa, mutta pidän sitä pienempänä pahana kuin liian ahtaaksi ja kireäksi käyvää kaula-aukkoa. 



Siinä missä tyylikäs sadekolttu on varsin viehkeä ilmestys, ei Viivin otsatukasta todellakaan voi tällä hetkellä sanoa samaa. En ymmärrä mikä mielihalu on johtanut ponin hankaamaan lähes kaiken otsatukkansa pihkaisiin puunrunkoihin, kun muuten harja ja häntä ovat saaneet pysyä koskemattomina?


Vielä pari viikkoa takaperin mummelin otsaa koristi tällainen rajattoman kadehdittava pallonmuotoinen pehko, Viivin tavaramerkki jonka myötä jokainen valmennusryhmäläinen tietää kenestä on kyse kun työnannoksi osuu Afro-mummon kanssa seurustelu. Nyt näky on kuitenkin jokseenkin pysäyttävä tähän aikaisempaan pörröpermanenttiin verrattuna.
Kaksi karvaa ristissä!
Ei auta kuin odotella josko poni vielä suvaitsisi kasvattaa karvoituksensa takaisin. Manasin jo aikaisemmin sitä miten lyhyt otsapehko ei riitä suojaamaan silmiä ötököiltä, mutta tämä nykyinen versio on vielä niin monta astetta surullisempi että kuvaavat sanat alkavat olla vähissä. Kohta leikataan hännästä tuppo irti, ja isketään se hiuslisäkkeeksi Villisikamuorin päähän!

Tämän tyylipläjäyksen myötä Viivikin muutti takaisin laitumelle, Roosan kanssa kahdestaan yhtä pientä peltoa harventamaan. PH taas mussuttaa vielä poikaposseineen viimeisen laidunlohkon tyhjiin ennen siirtymistä toivottavasti takaisin alkuperäiseen peltoonsa josta ratsastus ja muu touhuaminen sujuu jälleen huomattavasti paremmin. Sietäisikin palata töihin, poju on nimittäin paisunut kuin pullataikina viimeisten viikkojen myötä päästyään aikaisempaa ruokaisampaan laitumeen. Olo on jälleen varsin orpo ilman yhtäkään omaa ponieläintä pihapiirissä, mutta eiköhän aamulla alkava 12 päivää tauotta kestävä leiriputki pidä olon silti sopivan kiireisenä. Sunnuntaina odottelee lisäksi vielä oman tallin estekilpailu, jonne ajatuksena olisi toivoa kahta starttia - tavanomaista 50-60 korkeutta Lunalla ja 30-40 luokkaa juuri ruohonjuuritasolta uudelleen esteet aloittaneella Ompulla jonka kanssa yhdessä otetut ensimmäiset pikkuloikat sykähdyttivät suuresti satunnaisista koikkaloikista ja kaasun kiinni hirttämisistä huolimatta. Tai ehkä juuri sen takia? Mikäpä sen mukavampaa kuin hevonen jolla on asioista omakin mielipide.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti