tiistai 30. elokuuta 2016

Kuvattomia kuulumisia

Kamera ei ole mahtunut mukaan viikkokausiin, joten ettei höpistävää keräänny loputtomiin niin kertailen tähän väliin alta pois viime viikkojen hevostouhuja. Mitään äärimmäisen oleellista tai mullistavaa tallilla ei ole tapahtunut, mutta tuleepahan pidettyä hieman kirjaa myöhempää selailua varten.
Kuvituksena pikainen kokeilusketsu PH'n pärstävärkistä kun testailin ensimmäistä kertaa piirtopöydän käyttöä, niin ei ole sitten täysin tyhjä tämäkään postaus!

Viivi on saanut laiduntaa vailla häiriötekijöitä koko elokuun, joten luulisi mummelin saaneen nollata pirullista pääkoppaansa koko loppuvuoden edestä yhdellä kertaa. Astutushaaveet jouduttiin kuoppaamaan tänäkin vuonna, kiimasta kun ei tänäkään kesänä näkynyt merkkiäkään. Kai tämä pitäisi ottaa luonnon vihjailuna siitä, että Viivin potentiaaliset lisääntymisvuodet ovat takana päin. Eipä sillä että maailma tähän kaatuisi, ponimuori kun itse pistelee toivottavasti menemään vielä vuosikausia, saaden aivan tarpeeksi tuhoa aikaan ilman avuliasta jälkikasvuakin. Kun laitumelta loppuu syötävä palaa Viivi takaisin tammapihattoon, jonka jälkeen keskustellaan sitten taas tasaisin väliajoin itse riimunnarun solmun ja karsinan oven avanneen ja rehuvarastoon marssineen ponin kanssa. Mummeli ei onneksi koskaan lähde retkillään kauas, sillä mitäpä sitä poni rehuhyllyä tai pyöröpaalia pidemmällä elämällään tekisi? Laidunkauden ajan Nallen lainailemat ajokamppeetkin odottavat uskollisesti oikeaa omistajaansa takaisin aisojen väliin, josko saataisiin syksyllä laitumella kasvatettu maha hieman pienenemään.

PH sen sijaan on tehnyt töitä myös laitumelta käsin! Nyt kun oripojat muuttivat takaisin alkukesällä asuttamalleen laitumelle, sallivat maastot jälleen nuorien hevosten taapertelun. Vaikka poika näyttääkin tällä hetkellä lähinnä ylensyöneeltä tapiirilta (laidunmahaa korostaa kaatumisen vuoksi kaljuksi klipattu harja) lyhkäiset maastolenkit ovat sujuneet varsin kunnialla. Laitumelle kavereiden perään huolehtimaan jäänyt Vomppakaan ei ole menoa juuri haitannut, vaan ollaan päästy ottamaan hyviä hölkkäpätkiä ja muutenkin kehittämään vauhdinsäätelyä metsätiellä puksutellen. Vielä alkukesässä pysähdyksissä menohaluissaan stepannut ja peruutellut tättähäärä osaa nyt seistä lähes tavallisen hevosen tavoin paikallaan, eikä vierelle ravipätkällä kirivä Sällikään enää innosta ponia haaveilemaan kilpajuoksusta. Vaikka olosuhteet ovatkin jarrutelleet menoa, olen suhteellisen tyytyväinen PH'n edistymiseen maastoilun suhteen. Toivoa elättelen, että ennen kotiin paluuta ehdittäisiin vielä ottaa ensimmäiset laukat kentän ulkopuolella, joko metsätiellä tai laitumella!

Lunan viettäessä loppukesän laidunlomaa kiireisen leirikauden jäljiltä olen itse köpötellyt vaihtelevasti eri tuntihevosilla valmennuksissani ja niiden ulkopuolella.
Huldan selkään kiipesin ensimmäistä kertaa aikoihin kesätauon jälkeiselle ensimmäiselle valmennustunnille, jossa puksuteltiin istuntajuttuja ilman satulaa. Hieman kyllä nauratti ja itketti kun niin kamalan kapealta tuntuva poni pötki menemään, ja laukatessa tuntui että meikäläinen poistuu millä hyvänsä askeleella olemattoman kaulan ylitse kentän lätäköissä kylpemään. Siinä mielipiteessä kuitenkin pitäydyn, että selästä käsin Hulda on oikein kelpo peli vaikka maastakäsin en itse sen kanssa toimeen tulekaan.
Jymyä olen lähinnä kävelytellyt ja hölkkyytellyt ilman satulaa rankempien päivien jälkeen, mutta kertaalleen eksyttiin estevalmennukseenkin. Vauhtia kyllä riittäisi ja yli mennään, mutta hallinnassa ja ohjauksessa oli kyllä "hieman" sanomista... Kovin vakavasti ei sentään osannut kuskikaan ottaa itseään, kun itsetyytyväinen hevonen puksutteli niin innoissaan menemään kavalettikokoisia esteitä samalla kun minä kyydissä ihmettelin kädestä lipsuvia ohjia ja pyrin pysyttelemään matkassa mukana. Nyt Jymy jääkin tuntihevosen hommista yksäriksi ja tipahtaa siinä sivussa silloin tällöin liikuttelemieni hevosten listalta pois.
Eniten Lunan lomaillessa on kuitenkin tullut ratsasteltua Omppua. Kentällä hypeltiin hieman vaihtelevalla (ja kovasti vierestä seuraajia viihdyttävällä) menestyksellä jo hurjaa 50-60 rataa aikaisempien 30-40 hyppyjen sijaan, ja otettiin muutama niin täysin änkyrälleen arvioimani ponnistuspaikka että esteen jälkeen istuskelin satulan etukaaren väärällä puolella miettimässä että mitähän taas tuli tehtyä. Josko saataisiin toimimaan sileällä eteneminen ja päästäisiin yksimielisyyteen ponnistuspaikoista, niin voitaisiin joskus kisatakin uudemman kerran? Maastoiltu ollaan myös, ilman satulaa laitumelle ja laitumelta takaisin käppäilyä sekä reippaampia maastoja vetäen. Vetohevosena olen ihan ehdottomasti lämmennyt Ompulle, se kun ei jaksa säikkyä mitään ja laukkailee mielellään pitkän pätkät metsäteillä tippaakaan kuumumatta. Melkoinen ero Lunaan, jonka bravuuri kentän ulkopuolella on hämmentävä pienin tasajalkapompuin suoritettu pukkilaukka ja ojien liioiteltu kammoaminen! Eipä sillä, vaikka Omppu erittäin mukava maastoratsu onkin, pitäytyy se silti tasaväkisessä TOP3-kärjessäni Lunan ja PH'n kanssa sen sijaan että kiipeäisi selkeälle ykkössijalle!

Seuraavalla kerralla pitäisi löytyä höpinöiden tueksi kuviakin, kun PH'n laidunlauma saa toivon mukaan uusvanhan jäsenen jälleen mukaansa. Olettaen siis, että kehtaan julkaista internetin ihmemaailmassa mitään, missä PH tai Viivi esittelee kesällä keräämäänsä omenavartaloa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti