keskiviikko 31. elokuuta 2016

Viivi ja viimeiset kesäpäivät

Tällaisia kelejä tuskin on enää kauaa luvassa, kun aurinko paistaa ja mittari näyttää kahtakymmentä. Tänään päätettiin siis melkoisen extempore hyötyä luonnonvoimien myötämielisyydestä, ja lähteä laitumille ponien kanssa puljaamaan.

Viivi-muori ihan valmiina tekemään jo vaihteeksi muutakin kuin syömään ja nukkumaan!

Ensitekona tietenkin rapsutellaan savista ahteria auton laitaan.


Selvisipä muuten jälleen syy sille, miksi ei ole kiimaa näkynyt koko kesänä. Tavanomaista lepsumpi ja hellyydenkipeämpi yleisolemus, pingottunut pallomaha ja turvonneet nisät joista maitoa tulee puristaessa paineella - viimekesäinen valetiineys toistaa itseään. Niinpä tietenkin! Saa nähdä, meinaako mummeli toistaa tätä kaavaa tulevinakin kesinä. 

4v miniature part bred-tamma Roosa sai kunnian lähteä Viivin seuraksi käppäilemään ettei joutuisi jäämään yksin laitumelle. Eipä urheilu tuollekaan pahaa tee, Roosa kun tuntuu lihoneen laidunkaudella vielä Viiviäkin enemmän. Eläkeläistä ei onneksi voisi vähempää hetkauttaa se, että nuorempi sukupolvi toikkaroi kärryjen perässä omiaan. 









Järkyttävät pallomahat!

Lyhyen kärryttelyn jälkeen päätettiin, että nyt käytetään hyväksi hellettä kun sitä suinkin vielä on. Ei siis muuta kuin ponit (ja Toope) mukaan ja kohti rantaa!



Toope ensimmäisenä rantaa testaamassa, kuten aina.

Viiviä ei olisi voinut vähempää järkyttää vankan maaperän vaihtuminen kopisevaksi sillaksi, vaan matka jatkui ongelmitta. Rannasta veteen laskeutumisen tiellä oli suuri kivi, mutta laiturin matalammasta kohdasta oli vain lyhkäinen tipahdus n.30cm syvään veteen, ei siis mitään tallin tuttua vesiestettä kummoisempaa. Eipä siis ponia suuremmin huolettanut.

Ensimmäisenä toki maistetaan paikallista kasvustoa. 


Ja vasta sitten sopii pompata polskimaan!




Viivi Virtahepo katoaa syvyyksiin. 



Tyytyväinen uimari.

Ponia ei haitannut jalkojen alle äkkisyväksi käyvä pohja puoliksikaan yhtä paljon kuin taluttajaa.

Atleettisesti myös ylöspäin! Tässä kohtaa täytyy tosin myöntää, että minä en kavunnut järvestä ylös yhtä näppärästi kuin pirtsakka ponieläin, joten märän narun livetessä käsistä Viivi otti omin päin joitakin kymmeniä metrejä etumatkaa takaisin kohti laidunta ennenkuin suvaitsi jäädä odottelemaan hitaampaa seuruettaan. 

Toope nousee vedestä hieman hallitummin.

Pienten ponitammojen jälkeen kipaistiin myös Kasperin ja varsojen laitumella hevosia liikuttamassa, ja saatiin siellä pysähtyessä Janeten kanssa Karoliinalta tuliaisia lomareissusta. Minä pyysin alun perin tuomisiksi oikeaa, tupsujalkaista ylämaanponia, mutta tällainen versio kulkenee mukana kätevämmin ja syökin vähemmän?

Elleivät suunnitelmat suuresti muutu, saa PH'n laidunlauma lisäystä huomenna. Toivottavasti seuraavassa postauksessa ei tarvitse myöntää, että keltainen lehmäeläin vain nuiji tulokasta sopuisan yhteiselon sijaan... 


2 kommenttia:

  1. Luin tämän päivityksen jo tuoreeltaan mutta kyllä ihanat kesäkuvasarjat ja ponitarinat jaksaa riemastuttaa useampaankin kertaan! Kiitos taas mahtavasta postauksesta ja Viiville pusuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä välissä Viivi onkin kerennyt kasvattaa jo sellaisen talviturkiksen, ettei mammuttia tunnistaisi samaksi poniksi. Tämänhetkisellä tupeella jos veisi järveen, saisi kuivatella toista vuorokautta hiustenkuivaaja käpälässä :D. Seuraavaksi kahlataan sitten taas veden sijaan hangessa!

      Poista