tiistai 27. syyskuuta 2016

Viimeaikojen tiivistelmää




Uusia valokuvia ei juuri syksyn hämärissä ja sateissa ole tullut otettua, joten lukuunottamatta tätä taiteellista otosta afroneitojen kauniista nenuista tältä illalta postauksen kuvituksena saavat toimia koneelle pyörimään unohtuneet heppapiirustukset joltakin illalta kun yritin tutustua piirtopöydän käyttöön. 

Viimeksi kun kuukausi takaperin päivittelin, oli Luna yhä laitumella kesälomailemassa ja Orion juuri liitetty nuorten orien laumaan laitumelle. Nyt oriporukka kumminkin elelee taas kolmeen pekkaan Orionin käytyä omatoimisella tutkimusmatkalla tuulen tai jonkin metsäneläimen kaataman laitumen aidan ylitse, kertaalleen karannutta hevosta kun ei ihan heti uskalla kokeilla uudestaan samoihin olosuhteisiin kun karkulainen on saatu kiinni. PH voi varsin pyöreästi vaikka mahdollisuuksien mukaan ollaankin ratsasteltu joko laitumella tai sen ulkopuolella metsätiellä. Vaikka satulavyössä onkin jouduttu alistumaan alkukesää löysempiin reikiin, on poika silti ollut kaiken käsittelyn ja ratsastelun suhteen oma leppoisan lehmämäinen itsensä. Tallille paluu lienee suhteellisen lähitulevaisuuden operaatio nyt kun säät alkavat kylmenemään, joten sitten päästään toivottavasti taas katselemaan myös ajohommia ja muutenkin monipuolistamaan tekemistä pelkästä kevyestä ratsastelusta muuhunkin.


Viivikin palailee tallille lähiaikoina, jotta päästään taas touhuamaan. Eipä tuo ole tuntunut juuri pahaksi pistävän kunnon pitkää kesälomaakaan, vaikka tuleekin aina tyytyväisesti höristen ja röhkien vastaan ja olisi loputtoman seurallinen silloin kun pistäydyn peltoon moikkaamaan. Siinäkin on syytä mummelin pitkitetylle laidunlomailulle, että tuoreella ruoholla talvisin vaivaavasta löysävatsaisuudesta ei ole ollut pienintäkään merkkiä. Kotiin palatessaan poni saa jälleen ruokavalioonsa tutut vatsan toimintaa tukevat tökötit, ja otetaan kokeiluun se eläinlääkärin ehdottelema piimäkuurikin. Ja mikäli virtahepomummeli suinkin intoutuu taas puuhaamaan, on kalenteriin merkitty ensikuulle Aitotallin Agilitymestaruus! Viime vuonna Viivi jäi kunniakkaalle kakkossijalle, mutta yrityksen puutteesta ponia ei voi kyllä moittia. 


Viikoittaisten valmennusten suhteen olin välissä jo valmis heittämään lusikan nurkkaan ja vaipumaan vuosittaiseen kaamosmökötykseen, kun yhteistyö Ompun, Kirpun ja Huldan kanssa sujui erittäin vaihtelevasti. Jälkiviisautena voidaan kuitenkin todeta, että kannatti örveltää siihen saakka, että tuttu vakkariratsuni Luna palasi laitumelta. Muissakin hevosissa on toki omat hyvät puolensa, mutta silti on melkoista terapiaa palata siihen kaviokkaaseen jonka reaktiot eri tilanteisiin sekä vahvuudet ja heikkoudet tuntee vaikka unissaan. Yhteisiä ratsastustunteja meillä on kuitenkin takana satoja, vaikka Luna "vain" tuntiratsu onkin. 
Tutun palleroponin nappulat löytyivät terapeuttisen helposti pitkän tauonkin jälkeen, ja viimeiset neljä valmennuskertaa ovat jättäneet todella hyvän fiiliksen. Yhteistyö on toiminut sekä kouluratsastuksessa, esterataa kisoja varten treenaillessa kuin pelkällä riimulla puomihommissakin. Vaikka sekaan mahtuukin paljon kummallisuuksia vastalaukkatehtävissä esitetyistä kauniita tahattomista laukanvaihtopompuista sekalaisiin lainelankku-kenguruloikkiin, on tunnin lopuksi olo ollut aina puhtaasti positiivinen. 


Tälle kuulle osuivat myös tallin estekisat, joissa käytiin Lunan kanssa hyppäämässä 50-60cm luokka arvostelumenetelmällä 367.1 A2/A2. Viimeksihän meidän ilman satulaa hypätty kisarata päättyi maaperätutkimukseen metriä maalilinjan ja 0-0 radan jälkeen, mutta tällä kertaa kuski pysytteli onnistuneesti kyydissä eikä loikkinut omia aikojaan tantereeseen. Näiden kisojen jäljiltä olin poniin ihan älyttömän tyytyväinen, sillä vaikka tunneilla 60cm radat ovatkin jo alkaneet sujua tasaisesti, on kisoissa tuolla korkeudella nähty usein jokin hämmentävä örvellys joko esteen kyttäämisestä johtuvan tiputuksen tai kuskin huonon tievalinnan aiheuttaman kiemurtelun muodossa. Tällä kertaa lopputulos oli kuitenkin siisti ja reipas 0-0 jossa kumpikin osapuoli kulki samaan suuntaan koko suorituksen ajan ilman mitään ajatusvirheitä. Normaalisti mörköilevät lainelankut tai muurilaatikotkaan eivät ansainneet huipputuulella olleelta ponilta edes toista vilkaisua! Vaikka pisteltiinkin Lunan töppöjaloille oikein kunniallista tahtia, jäätiin silti ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi vajaan kahden sekunnin aikaerolla. Se on jo melkoista kehitystä, usein kun ollaan palloiltu luokan loppupäässä puhtaillakin radoilla kun vauhti ei ole päätä huimannut!



Muilla hevosilla ratsastelu onkin sitten sujunut hieman kirjavammin kuin Lunalla jonka kanssa kaikki on mennyt tasaisen hyvin. Sairasloman jälkeisissä syksyisissä energiahuuruissaan Kirppu linkosi minut tantereeseen niin että lääkäri epäili solisluun hiusmurtumaa, mutta tuo koko fiasko nyt oli lähinnä puhtaan koominen. Tallin tasaisin, leppoisin ponimatami heitti nimittäin sellaisen kerran elämässä-rodeoloikan että ajatuskin naurattaa. Tiedä sitten mikä yhden illan villitys tuokin, moinen hurjastelu kun jäi yhteen yksittäiseen päivään. 
Selästä käsin uutena tuttavuutena listalle lisättiin Votsku, ponikoon ylärajalla keikkuva reipas raviradoilta eläköitynyt suomenhevosori. Kovin kapoisa kaveri, mutta ratsastettavuudeltaan miellytti ehdottomasti tättähääräreippaudellaan ja herkkyydellään. Vaikka maastakäsin viihdynkin PH'n kaltaisten lullukoiden seurassa, on ratsain sopivan reipas hevonen aina tietenkin plussaa.


Tälle kuulle osui myös meikäläisen 22-vuotissyntymäpäivä. Harrastuksen täysipäiväisyys näkyy mukavasti siinä että lahjoistakin iso osa on hevosaiheisia, joko itselle tallille tai kopukoiden niskaan puettavaksi. Materialisti nauttii ja elämänlaatu kohoaa!


Monta epäoleellista yksityiskohtaa jäi varmasti uupumaan, mutta eiköhän siinä suurimmat saatu jälleen katettua pois pölyttymästä. Ponien palatessa tallille ja täysipäiväisempiin töihin on sanottavaakin toivottavasti jälleen enemmän, mielellään tietenkin kuvien kanssa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti