sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Käytännölliset kavioeläimet

Tuossa joku päivä aiheesta puhuessa tuli mieleen, että varsinkin Viivi ja jossakin määrin myös PH ovat oppineet vuosien varrella melkoisen kasan arkipäiväisiä 'temppuja' jotka helpottavat elämää noiden kanssa jokapäiväisen käsittelyn ja muun touhuamisen suhteen. Muistan listanneeni saman aihepiirin asioita ylös vanhaan tallivihkooni pari vuotta takaperin, ja silloin lista oli huomattavasti lyhyempi. Nyt kirjoittelenkin niitä siis ylös tänne, niin on taas mihin verrata tulevaisuudessa kun kaakit ovat toivottavasti entistäkin ehompia! Kuvitukseksi eksyi kaikkea kameran muistista löytynyttä käyttämättä jäänyttä hömppää, sillä pelkkä teksti puuduttaa ainakin allekirjoittaneen. 

Aloitetaan siis Pölvästistä, se kun osaa kaikenlaista kätevää niin paljon vähemmän kuin vanha karhumuori. Lyhyempi lista ensin, niin ei näytä niin kovin säälittävältä!


Varsinaisia, tarkoituksella opetettuja temppuja PH osaa vain yhden kappaleen. Viime keväällä opeteltiin kiipeämään trukkilavalle joko pelkillä etujaloilla, kaikilla neljällä tai vaihtoehtoisesti takajalat lavan päälle peruuttaen. Muutaman päivän toistelu tällaista hömppää helpotti traileriin lastautumista huomattavasti, ja tämän jälkeen myös esimerkiksi pressujen ja siltojen ylitys on käynyt täysin ongelmitta. 


Toinen arkista eloa erityisesti vuonohevosen kanssa helpottava tapa onkin se, että PH seuraa päällään turpaa koskettanutta kättä. Harjaa leikatessaan ponin kaulaa voi siis siirrellä halunsa mukaan ylös tai alas saksista vapaata kättään siirtelemällä. Kovassa hämmingissä tai jännittävässä tilanteessa tämä ei tokikaan juuri toimi, mutta kaikessa rauhassa tutussa tallissa parturoidessa oikein kätevä tarttunut tapa. Myös loimen etusolkia sulkiessaan hevosen saa nostamaan päänsä tieltä pois turpaa koskemalla ja sen jälkeen kädellä ylös viittaamalla.


Agilityn suhteen ehdoton suosikkikäskyni on 'hop' jonka PH on tämän syksyn aikana viimeinkin oppinut herneaivoillaan yhdistämään hyppyesteisiin. Ponin voi jättää esimerkiksi esteen toiselle puolelle odottamaan ja kiertää itse edeltä toiselle puolelle odottamaan, ja perästä pompataan vasta käskysanan myötä. Tämä toimii myös liinassa, jolloin toteamus 'hophop' saa ponin ottamaan suunnan lähimmälle tutulle esteelle. Elättelen toivoa että kyseisestä ymmärryksestä tulee aikanaan olemaan hyötyä kun selästä käsin hyppääminen tulee ajankohtaisemmaksi, sillä sanallinen apu ponnistuspaikan löytämiseen kuulostaa ainakin omaan korvaan ihan kelvolliselta helpotukselta.


Myös pään työntäminen tarjottuun riimuun sekä kämmeneltä tarjottujen kuolaimien itse suuhun ottaminen on alkanut hiljalleen luonnistua, mutta näiden kanssa kuljetaan vielä siinä määrin hatarassa maastossa, että ihan vielä en viralliseksi osaamiseksi näitä laske!

Sitten se Viivi, laiskan miehen tee-se-itse-poni joka varmaankin loimittaisi ja valjastaisi itse itsensä jos omistaisi sormet.


Tarhasta Viivi tulee kutsuttuna. Tallin oven avatessani huikkaan 'Viivi portille' ja mummeli on yleensä asemissa pihattotarhan portilla samoihin aikoihin kuin itse ehdin paikalle. Erityisesti huonolla kelillä tai iltapuurojen aikaan poni saapuu juosten ja iloisesti hörpöttäen. Isompien tarhakavereiden harhautukseksi Viivi on myös opetellut kulkemaan sutjakasti portin alimpien lankojen alitse, jotta suuremmat seuralaiset eivät vahingossakaan pääse viuhahtamaan samalla portinavauksella.


Tarhasta Viivi marssii portin alitse ulos vapaana. Portin sulkemisen aikana poni kääntyy ympäri, ja jää odottamaan paikalleen. Pärstänsä mummeli tunkee itse riimuun kun se hänen arvolleen tarjotaan. Tämän käytösmallin olen häpeilemättä opettanut namien voimalla, ja niinpä tarhasta saapumisesta, vapaana odottamisesta ja riimuun päänsä laittamisesta tipahtaa edelleen mitä useimmiten palanen leipää. Viivi myös erottaa toisistaan kysymykset "Mennäänkö töihin" ja "Mennäänkö syömään". Ensimmäiseen vastauksena portille marssii yleensä tuima ponieläin ilmeisen syyttävä ilme nappisilmissään, kun taas toisesta seuraa höristen paikalle kiirehtivä tallukka. Tätä valttikorttia säästän niin pitkään kuin suinkin kykenen, sillä vannon että vielä joku kerta vaikkapa maastoratsastuksella kuskinsa poistanut ja hatkat ottanut poni kesyyntyy uudelleen luullessaan saavansa ruokaa. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö tämä vanha mäyrä tule muistamaan ikuisesti sitä päivää, kun huijaan ja ruuan sijaan poni joutuukin töihin. Se temppu ei monesti tepsisi...


Myös metsälenkeillä Viivi taapertaa vapaana siinä missä kentällä tai tallin pihassakin. Käskystä 'odota' poni odottelee sijoillaan, ja nimeltä kutsuttuna tulee luokse. Kun lähden hölkkäilemään edeltä, pistää mummeli raviksi pysytelläkseen mukana. Se on tosin myönnettävä, että tämä toimintatapa on useammin käytössä talvisin kun kesäisin, vihreät tienpientareet kun horjuttavat ponin tahdonvoimaa melko reilusti. 


Yksi suosikkipiirteeni Viivissä on sen tapa 'jutella takaisin'. Huuteluun "Missä Viivi-poni" vastataan lähes poikkeuksetta. Äänekäs röhköhörinä auttaa paikallistamaan ponin säkkipimeästä pihattomökistä, ilmoittaa minkä karsinan seinän takana pikkuinen kääpiöponi luuraa näkymättömissä ja jopa ohjaa traileriparkissa oikeaan suuntaan. Vieraan näköisellä autolla ja vuokratrailerilla liikenteessä ollessa kisapaikalla oman ponin etsintää nopeuttaa kriittisesti se, että elikko röhkii kuin viimeistä päivää oikeasta kulkuneuvosta kun sen perään kyselee. Myös laitumella huuteluun vastataan hirnunnalla, ja pian tanner tömisee lyllerömummelin pistellessä palvelusväkeään vastaanottamaan.


Kun laitan Viivin tallin sivustalla olevalla vaunukatoksella kärryjen eteen, hyppään itse kyytiin, tuuppaan ohjat polvien väliin etteivät ne tipu ponin jalkoihin ja totean "Mene vaan." Sillä välin kun itse asettelen penkinpehmusteena olevaa vilttiä jaloille, vedän hanskoja käteen ja laittelen puhelimesta esimerkiksi musiikkia soimaan, sports trackeria Viivin menoa laskelmoimaan tai Pokémonin munia hautumaan, Viivi suuntaa omatoimisesti tarhojen välistä kulkevaa tietä kentälle ja aloittaa alkukäynnit vasempaan kierrokseen. Myös lopetellessaan ponin voi ohjata kohti kentän porttia, ilmoittaa "Mennään tallille" ja keskittyä sitten itse taas puljaamaan kuulokkeita pois ja riisumaan hanskoja kärryjen irrotusta varten samalla kun poni marssii vaunukatokselle ja parkkeeraa metrin tarkkuudella siihen kohtaan, jossa Viivin omia kärryjä säilytetään. Sekä kärryjen kiinnityksen että irrotuksen ajan poni möllöttää vapaana aloillaan.


Agilitykäskyjä Viivi osaa vinon pinon, ja niistä osa toimii myös arkisemmissa tilanteissa. 'Hop' käskyllä sekä ohjaudutaan kilpailuvauhdissa agilityradan esteelle että ylitetään ojat maastokävelyillä. 'Seiso' komennolla Viivi joko seisoo agilityradan lavalla vaaditun ajan, tai odottaa tarhan edustalla samalla kun kyydistä nostellaan vesikanistereja käyttöön. 'Lava' ohjaa tätä nykyä ponin seisomaan milloin minkäkin päällä, sillä komento on yhdistetty jo ainakin trukkilavoihin, kantoihin, kiviin ja siltoihin.


Myös lastautuminen on Viivin kanssa varsin näppärää. Kunhan trailerin silta on auki, riittää että ponin vapauttaa viiden metrin säteellä ja komentaa "Autoon." Sitten vain käy perästä nostamassa sillan ja kiertää kiinnittämään ponin etukautta. Ahtaassa parkissa tai kiireellisessä tilanteessa Viivi myös sekä lastautuu että purkautuu näppärästi ihmisille tarkoitetun pienen etuoven kautta.


Ja vaikka Viivi ei ratsastuksesta juuri piittaakkaan (paitsi silloin kun hypitään hurrrjan valtavia 15cm esteitä tai mennään maastossa täysiä) niin pöytätasona tuo toimii moitteetta. Paksun pyllerön päällä säilyy ongelmitta esimerkiksi vuoroaan odottava harja, rasia letityskuminauhoja, tai vaikkapa kuvan mukainen kengitysvälinesetti. Yleensä ahterin päälle aseteltu irtaimisto löytyy sieltä vielä silloinkin, kun hämmentynyt hoitaja palaa viiden minuutin kuluttua etsimään sitä hanskaparia, puhelinta ja aurinkolasiparia jonka ihan hetkeksi vain laski käsistään johonkin. 

Vaikka Viivin repertuaari onkin jo suhteellisen laaja niinä päivinä kuin mummeli päättää olla yhteistyöhaluinen, on yksi ehdoton temppu edelleen harjoitteluvaiheessa. Elän nimittäin toivossa, että vielä jonain päivänä Viivi peruuttaa vapaana omatoimisesti aisojen väliin!


Siinäpä olisi taas. Jos maailma on kaunis ja elämä helppoa, osaa myös PH parin vuoden kuluttua melko paljon pidemmän listan kaikkea pientä ja kätevää. Tiivistellään tähän loppuun vielä nopeasti ponien viime päivien kuulumiset, niin eivät unohdu nekään.


Torstaina Viivi on paennut sateisia pihatto-olosuhteita iltapäiväksi talliin kuivumaan, ja kun ei tieten tahtoen tahdottu ulos takaisin sateeseen kesken kuivatusrupeaman, puuhailtiin sitten tutut venytykset ja temput läpi tallissa. Viivi kumartaa tätä nykyä sellaisella raivolla, että alan pelätä kuperkeikkaa. Perjantaina käytiin koluamassa läheistä hakkuualuetta ja kiipeämään kaiken mahdollisen päälle niin että hangessa ja havuissa tarponut poni oli lenkin jäljiltä jopa kevyesti hikinen. Lauantain mummeli vietti siestaa kun olin ensimmäistä kertaa viikkoihin kokonaisen päivän käymättä tallilla, ja tänään taas poni kunnostautui valjakkoajon alkeiskurssin muodossa kokeneena ajokkina. 


PH'n kanssa saavutettiin perjantaina taas aivan uusi virstanpylväs matkalla sätkystä juniorista ihan oikeaksi hevoseksi. Ensimmäistä kertaa käytiin ratsastamassa ihan kahdestaan, niin ettei kukaan ollut puolella silmällä vilkuilemassa menoa kentän laidalta. Pimeä, tuuli ja pihatossa heinäkehikkoa raivolla kolisuttanut Riepu ei menoa haitannut, vaan poju suoritti rentona ja kyselemättä. Ihan kuin tästä olisi vahingossa tulossa aikuinen ratsuhevonen. Tänään todisteltiin sitä sitten entisestään, kun käytiin maastossa tallin tiellä kävelemässä ja hölkkäilemässä Sällin vanavedessä. Ihan se on reipas, kuskia kuunteleva nuorimies joka suhtautuu jännittäviinkin asioihin vain hieman puhisten singahdusten tai loikkien sijaan. Olen kovin toiveikas sen suhteen, että tästä kasvaa vielä se luotettava, monikäyttöinen harrastehevonen jollaista aikanaan alunperin etsin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti