maanantai 7. marraskuuta 2016

Talviset taapertajat



Halloweenin jälkeen jatkettiin normaalia eloa, ja agilitykoitokseen treenailleen Viivin alta hieman vähemmälle urheilulle jäänyt PH pääsi taas tasoittamaan tilannetta. Muutamana iltana käytiin ihmettelemässä kentälle jätettyä Agilitymestaruusrataa maasta käsin, ja PH hyppäsi pitkästä aikaa tukkeja ja muita kammotuksia. Lainelankkuunkin tutustuttiin ensimmäistä kertaa. PH on aina ollut sisäinen nössö ja erityisen estekammoinen, jolla on ollut tapana pyrkiä pinkaisemaan esteen jälkeen muutaman askeleen mittainen pakoretki ettei este vain pääse puraisemaan takalistosta. Siksi olenkin huipputyytyväinen siihen, että tätä nykyä pikkumies osaa hypätä esteet omin päin "Hop"-käskysanan kuultuaan ilman että joudun itse henkisenä tukena kiipeämään esteestä ylitse mukana, ja ylitse selviydyttyään poni pysähtyy nätisti odottamaan kehuja sen sijaan että harkitsisi pakoon pyrkimistä. Eihän tällä tekniikalla nopeita ja näppäriä agilityratoja tehdä, mutta nyt poika on rauhallinen ja leppoisa lyllerö jännittävän hölmöläisen sijaan. 


Ja kun esteet olivat tuttu konsepti maasta käsin, pitihän niitä testata selästäkin! Meidän tavanomaisten tehtävätasolta ihan vain mutkitteluita, ympyröitä ja pysähdyksiä sisältävien köpöttelyhommien vastapainoksi punkero hölkkäsi ratsastajan kanssa ensimmäiset kavalettinsa sitten kevään. Tällä kertaa ei nähty lihapullaloikkia, vaan täysin asiallisia ylityksiä. Vielä tästä täysipäinen pikkuesteiden puksuttelija tulee, se on varma!


Sateiden aikaan PH viihtyi tallissa paremmin kuin hyvin, koko oriporukan jonottaessa innokkaina sisälle iltaisin. Nyt kun maa on valkoinen ja lämpötila pakkasen puolella, ulkoilevat nirppanokkaiset oripojatkin taas ilman mutinoita. Kylmällä säällä jaksaa riehuakin enemmän, jottei lämpö pääse häviämään. Tällä hetkellä pulskan ponipojan päivien piristys taitavat kuitenkin olla tallille tänään muuttaneet uudet ponitammat, joiden liikkeitä toisella puolella käytävää PH seuraa varsin antaumuksella. Ihanaisia uusia vaimoehdokkaita! 



Kääöpiövoittoinen tammapihatto sai laumansa jatkeeksi hieman komeampaakin sukupuolta, kun kaikin puolin valtava pv-herra Orion muutti leidien seuraksi. Tällaiset olivat näkymät noin tuntia uuden tulokkaan saapumisen jälkeen, joten suuresta draamasta ei voinut puhua. Viiville Orion onkin entuudestaan tuttua maastoiluseuraa ja kentälläkin on pyöritty yhdessä monet kerrat, joten tämän kaksikon suhteen en sotaa epäillytkään.


Jos PH suhtautui sadesäihin prinsessamaisesti nyrpistellen, oli Viivin mielipide lähempänä puhdasta vihaa. Kura ja kosteus saavat arvonsa tuntevan mummelin aina varsin tuskaiseksi, kun taas pakkaskelien paluu tuntui vain ja ainoastaan lataavan vanhuksen akut ja pistävän tuohon roppakaupalla lisää virtaa. 


Takkikin sai jäädä hyllyyn inhottavan ihoa myöten karvat kastelevan loskasateen lakattua, sillä vaikka vesi läpäiseekin Viivi-mammutin turkiksen, ei höttöinen lumi haittaa menoa pätkän vertaa. Sateessa ja kurassa portilla vartioinut ja pihatossa kyräillyt muori tepastelee taas tyytyväisenä pitkin valtakuntaansa ja vähät välittää pakkasesta. Piimä-kuurin loputtuakin maha on pysynyt kunnossa, ja aikaisemmin vaivannut jalka ei ole ilmoitellut itsestään. 

Ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että Viivi-muori palaa täydellä teholla töihin nyt kun mikään ei enää seiso mummelin ja villinä viipottamisen välissä!



Tänään Viivi pääsi jälleen kärryjen eteen tuntiponin nimikkeellä. Kuski oli kärryponin puikoissa ensimmäistä kertaa ja kantturalta löytyi ikää reilusti tuplaten sen mitä pilotilta, mutta se ei kyllä menoa hidastanut! Varpu kruisaili kuin vanha tekijä nostalgiahuuruisen raviponin menohaluista välittämättä ja uhkasi kiipeävänsä Viivin kärryille uudestaankin tulevaisuudessa. Ja tunnin jälkeenhän tämä tehokas pieni ponikuski tietenkin loimitti, linimentoi ja pintelöi uljaan ajokkinsa! Juuri eilenhän tämäkin polvenkorkuinen tirriäinen kapusi Viivin selkään elämänsä ensimmäiselle ratsastustunnille? 


Oink oink! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti