lauantai 17. joulukuuta 2016

Luukku 18: Mitä kuuluu?


Koko joulukuu on tietenkin lipsahtanut kätevästi ihan vain näiden kalenteriluukkujen kanssa, ja niinpä normaaleita kuulumisia ei ole tullut jaettua lainkaan. Tämä onkin siis ihan tavallinen kuulumispostaus luukuksi naamioituneena, kuvitettuna satunnaisilla räpsyillä joita koneelle on tältä kuulta jäänyt.  


Viivi on joulukuussa toimittanut normaalia ahkerammin tuntiponin virkaa, ja toiminut useampaan otteeseen ajotuntien työjuhtana. Minnan kanssa poni on käynyt läpi kouluajon, tarkkuusajon ja maratonajon perusteita, ja Saara on päässyt koettelemaan ponin hermoja temponvaihtelutehtävissä.


Mummeli on ollut nyt ilahduttavan hyvässä kunnossa kylmistä säistä ja lyllyvistä läskeistään huolimatta. Vatsa ei ole vaivannut ja jalatkin ovat toimineet ilman valitteluja. Kaulaa ja selkää olen töiden jälkeen hieronut normaaliin tapaan. Nyt kun säät ovat olleet tasaisesti pakkasella, on Viivikin saanut palata tarhailemaan nakuna, joka on sekä ponin että ihmisen hermoille melkoista lomaa. Se loimien kuivatusrumba kun on melkoinen, ja pikkuponin loimet ovat niitä joita ripustelen sitten täydessä kuivaushuoneessa pitkin kaapinovia ja muita satunnaisia kulmia etteivät ne veisi telinetilaa isoilta loimilta.


Viivi on toiminut myös apuopettajana siinä sivussa, kun olen tuurannut sairastelevaa opettajaa alkeistunneilla. Kun siinä kumminkin seisoskelee ja kävelee kentällä tunnin ja useamman illassa, niin miksi ei ottaisi samalla ponia narun päähän seuraksi? Viivi on tallustanut jokseenkin valittamatta viltti niskassaan pitkin kenttää perässäni samalla, kun olen itse talsinut ratsukoiden rinnalla ohjeita antamassa. 


Pari päivää vietettiin Viivin kanssa jälleen myös ohjasajaen, ja eipä ole koskaan ennen jäänyt ohjasajon jäljiltä noin hyvä fiilis! Pyöritin pienellä koulukentällä tehtävää, jossa pitkien sivujen keskelle tehtiin pysähdys-peruutus ja kummankin lyhyen sivun keskelle ravivoltti. Mielellään töppöstä toisen eteen pistävän ponin kanssa hallitut, suorat peruutukset ja rauhalliset ravivoltit tasaisessa tahdissa ovat jo melkoinen saavutus, kun Viivi menisi yleensä mieluiten vain kovaa ja korkealta. Koottua raviakin treenattiin pitkästä aikaa, ja poni pisti ehdottomasti parastaan!


Ollaan myös kuvailtu kummankin ponin kanssa kuvia jouluaaton luukkua varten, ja erityisesti Viivi todisti taas osaamistaan mannekiinina napottaessaan kaiken maailman tiukuihin ja turkiksiin puettuna vapaana paikallaan kentän nurkassa samalla kun minä räpsin kuvia. Muutaman päivän päästä niitäkin otoksia sitten jaetaan laajasti maailmalle!


PH on liikkunut tasaisesti sekä ratsain, liinassa että taluttaen. Maastakäsin ollaan maastolenkkeilty sekä kahdestaan että Mirkun ja Voiman kanssa, ohiteltu taas autoja ihan lähietäisyydeltä ilman ongelmia ja käyty järkyttymässä tallin tien uusista, pelottavista joululyhdyistä. 


Liinassa ollaan nyt pohjien salliessa keskitytty nostelemaan koipia erilaisten puomi- ja kavalettitehtävien avulla. PH selvästi pitää erityisesti tehtävistä joissa on useampi ravipuomi peräjälkeen, ja niissä ollaankin saatu askel venymään oikein kivasti. Ravin tahdin säätely ääniavuilla on sekin muistunut taas selvästi paremmin mieleen, kun laidunloman jäljiltä PH olisi mieluiten vain puksuttanut menemään tasaista lehmähölkkää. Nyt raviin löytyy jo tahtia sekä eteen- että taaksepäin paljon luontevammin ja vähemmällä vaatimisella.


Ratsain ollaan PH'n kanssa kuljeskeltu sekä kentällä että lähimaastoissa. Kentällä ollaan keskitytty nyt erityisesti pysähdysten ja peruutusten hienosäätämiseen, sillä eteenpäinpyrkimys saatiin laiskurikauden jäljeltä mukavasti takaisin. Aikaisemmin pysähdyksissä mielellään steppaillut ja peruutusta tarjoillut Pölvästikin osaa rauhoittua aivan uudella tavalla.


Muutamat pienet hätkähdykset ollaan otettu kentällä esimerkiksi pimeässä kentän viereisessä tarhassa remuavista varsoista tai muista yllättävistä mekkaloista, mutta ikinä pakopinkaisu ei ole mennyt hetkellistä hätäistä pikakäyntipätkää pidemmälle ja keskittyminen ollaan saatu mukavan nopeasti takaisin töihin. Olenkin jo pariin kertaan naureskellut sitä, että harva vakituiseen ratsastamani aikuinen hevonen suhtautuu näin laiskasti pelottaviin tilanteisiin.


Kaikki joulukuun valmennustunnit olen päässyt ratsastamaan Lunalla, ja ne ovatkin menneet mukavan tasaisesti. Satulattomissa maastoissa ollaan päästelty pienoista pukkilaukkaa pakkasenergian poistamiseksi, mutta muuten ollaan oltu kaikin puolin asiallisesti lapasessa ja saatu hommat toimimaan tasaisesti. 


Nyt edessä olisi vielä parin viimeisen puuttuvan luukun kirjoittelu, Aitotallin estepainotteisten tuntiryhmien pikkujoulut lahjavaihtoineen, nyyttäreineen ja ratsastusleikkeineen sekä tietenkin ponien tavanomainen liikutus. Jos säät pysyvät näin tasaisina, haaveilen ehdottomasti aattomaastosta! Joulun jälkeen ponit saavatkin muutaman päivän totaalisen loman, kun lähden itse sukuloimaan kauemmas. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti