torstai 1. joulukuuta 2016

Luukku 2: Suosikkikuvat vuodelta 2016


Tämä tuskin kaipaa kovinkaan syvällisiä selittelyjä: Vuoden aikana napsitut valokuvat, joita syystä tai toisesta pidän suurimmassa arvossa!

Luna elementissään. Tämä kuva kohosi suureen arvoon yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli loistava täydennys sarjaan - Viivi ja PH kun olivat jo monet kerrat poseeranneet kameralle kesken aterioinnin.

Tämä kuva tiivistää Viivin irtohypyttämisen varsin onnistuneesti, ja palvelikin pitkään puhelimeni taustakuvana. Lentävä lihapulla suhtautuu jokaiseen pikkuiseen esteeseen raivokkaalla vakavuudella.

Tämän kuvan viehätys piilee siinä, että se taltioi PH'n vaatimattoman irtohypytysennätyksen. 95cm ei ole suurensuuri este, mutta aikaisemmilla kerroilla hädin tuskin 70cm korkeudesta ylitse kömpineelle ponille silti melkoinen edistysaskel.


Viivi turhia stressaamatta valmistautumassa viipottamaan voitokkaasti lävitse puomi-ristikkoluokan esteradan. Vaikka Viiviltä löytyy myös tavan ratsusuitset, ovat nämä ajoversiot kyllä kaikin puolin kauniimmat. 

PH ja ensimmäiset raviaskeleet kärryjen edessä. Kyseessä taisi olla toinen tai kolmas kerta, kun liinan päässä varmuuden vuoksi roikkuessani jättäydyin itsekin kärryn kyytiin. 

Ensimmäinen kuva ikinä, jossa PH ja Viivi molemmat esiintyvät yhtä aikaa ilman photoshopin myötävaikutusta! Viivi parhaimmillaan vihaisena mäyrämuorina, ja PH ihastuneena pienelle vaimolleen pöhisten.

Tässä kesäkuvassa edustaa Viivin pikkuinen töröturpa parhaimmillaan. Siinä sivussa esiintyy myös yksi ehdottomista suosikkiriimuistani vannoutuneena Lena Furberg-fanina.

Tämä on omaan makuuni harvinaisen edustava pääkuva Pölvästistä, vaikka harjan leikkaus ei ehkä olekaan aivan priima. Normaalin hönötyksen sijaan poika näyttää tässä ihan aikuiselta hevoselta, ja silti omalta tihrusilmäiseltä itseltään.

Lentävä Viivi-poni! Mummeli harvemmin näyttää ruhonsa kanssa millään tapaa keveältä, joka tekee tästä otoksesta mukavan poikkeuksen.

Jostain selittämättömästä syystä tämä on suosikkini kaikista PH'n irtojuoksutuskuvista, hakaten kaikki ne joissa poni liikkuu hienommin tai lennokkaammin. Liekö syynä se, että tässä otoksessa poika näyttää normaalia vähemmän plussapallolta?

Kaunis Kasper! Hyvän mielen kesäkuva, jonka laittaisi vaikka seinälle.

Ja samaan sarjaan sopiva Nalle. Järkyttävää millainen rimpula tämäkin ötökkä on vielä laidunkauden alussa ollut, nykyään kun kaula on paksu kuin suuremmallakin orhilla.

Tässä nähdään taas se omistajan itsekkyys: Vaikka Voimasta on olemassa vino pino kauniimpiakin kuvia, on PH tässä niin kaikin puolin söpö.

Mamin pieni mörssäri kipittämässä kiltisti kutsusta luokse. Tämän kuvan haaveilen lisääväni joskus tauluna niiden aikaisempien taulujen jonon jatkoksi, jotka esittelevät PH'ta 2- ja 3-vuotis laidunkausien ensipäivinä. 

Viivi ja Luna viehkeinä Ljosprinsin muistokilpailussa. Elämäni naiset sievinä samassa kuvassa, ja tietenkin se sinivalkoinen joka pukee näitä neitejä niin hyvin.

Tämä kuva nauttii enemmän tunnearvoa kuin valokuvauksellisia ansioita. PH sen jälkeen, kun selviydyimme kunnialla takaisin ihka ensimmäiseltä satulattomalta ratsastukseltamme! Tätä ennen olin käynyt kertaalleen paikallaan seisovan ponin selässä ilman satulaa noin kymmenen sekunnin ajan, ja tämäkin tapaus oli edelliseltä kesältä. 

Kesäviivi valtavan masunsa ja härskien hapsuttimiensa kanssa. Tällaiselta ponin kesäloman kuuluukin näyttää!

Näissä kuvissa vilahtelee mukavasti se rento fiilis, joka laidunratsasteluista Ompun kanssa mieleen päällimäiseksi jäi. Viivin laiduntamistahan muiden työt eivät olisi voineet vähempää häiritä.

Varmaan koko elämäni parhaan fiiliksen jättänyt tunti. Pienistä pörheistä pukkiloikistaan huolimatta Luna tuntui kuuntelevan kuskin jokaista ajatustakin, ja esittelimme varmasti ryhdikkäämpiä laukkavoltteja kuin koskaan varusteiden avustuksella.

Viivi ihmisten ilmoilla. Mirkku on ollut mummoponille melkoinen pelastus vaatiessaan otukselta välillä oikeaakin työntekoa, itse kun sorrun turhan usein rentoihin maastoajeluihin ja muuhun vähemmän vakavaan.

Viivi oli vauhtiraidassaan hupaisa näky, mutta muuta keinoa hitaasti vaihtuneessa karvassaan muhineen ponin tuuletukseen ei juuri ollut.


Tähän kuvaan palailin kesällä moneen otteeseen, vaikka PH muistuttaakin lähinnä banaania. Tyytyväiset pojat kylki kyljessä, PH'n palattua sairaslomansa jäljiltä tuttujen kavereiden seuraan kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan.

Viivi, vakuuttava leiriratsu. Tämä taitaakin olla viimeisin kerta, kun joku yllytyshullu on mummelin selkään kavunnut? Jokohan kohta olisi taas uuden uhrin aika Vuoristorata Viivin vauhdissa...

Blondipojat suukottelemassa niin kovin söötteinä. Harmillinen aitalanka syö muuten niin kovin somaa kuvaa.

Uniset nuoret miehet, jotka kaikki retkottivat pitkin pituuttaan auton kaartaessa laitumelle. Näille ei ollut kukaan muistanut kertoa, että jonkun sopisi valvoa laumaa villipetojen ja muiden uhkien varalta. 

Vuoden kaunein Lady Lilli laitumella ikuistettuna. Tällaisena hymynaamana haluan tämän mummelin muistaa sitten kun elämäni koiraa ei enää ole.

Viuh-vauh-Ilari pinkomassa laitumella. Tämä on harvinaisen iloinen kuva koirasta, jolla on tapana tuijottaa kameraa kuin maailman kyynisin Muumi-hahmo. 

Luna ja kesäiset estekisat, jossa päädyimme hupihyppelemään pikkuista luokkaa sillä satulavyön kohdalle ötökänpistosta tullut haava esti satuloimisen kilpaviikonloppuna. Tämän kyseisen radan päätteeksi maistelin kentän hiekkaa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, Lunan silminnäkijöiden mukaan pötkiessä suoraan ylitseni. Paras poni ja rata johon olin äärimmäisen tyytyväinen!

Vaikka Roosa raastaakin tasaisesti hermojani karkaillessaan milloin mistäkin, tästä päivästä jääneet muistot ovat silti oikein mukavia. Viimeinen lämmin kesäpäivä aivan laidunkauden lopulla, kun syksy oli kertaalleen tuntunut jo tulleen jäädäkseen.


Atleettinen Viivi-poni toteamassa, että nyt on uitu tarpeeksi. Tämä on juuri niitä hetkiä, joissa kuvaaja on ollut paikalla oikeaan aikaan!

Tämän kuvan arvo piilee siinä, että PH esittelee tallin valmennusryhmäläisten joukolla syntymäpäiväkseni hankkimaa riimua. Niin komea pieni pötkylä!

Josko vuoden viimeisiin viikkoihin mahtuisi vielä suosikkikuva tai parikin? Jos sellaisia ilmestyy, ne toki nähdään myös blogin puolella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti