torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22: Suosikit ja inhokit


Tämän luukun jälkeen jäljellä ovatkin kysymyspostauksen vastaukset sekä ponien jouluterveiset. Tässä kolmanneksi viimeisessä luukussa tutustutaankin siis listamuodossa ponieni suosikki- ja inhokkiasioihin!

Viivin suosikki

Ruoka on ehdottomasti kaura. Poni onkin hyvin katkera siitä, ettei saa sitä luvallisesti omissa rehuissaan.
Nami on kaikki oikein makea. Varastetut karkit, kuivatut leivokset, kirsikka-likitit jne.
Liikutusmuoto on reipas kärryajelu tai irtohypytys. 
Hevonen tallilta on ehdottomasti Kasper. Myös Luna on kiva.
Askellaji on ravi. Mielellään tietenkin sellainen järjetön kiitoravi.
Estetyyppi on tukki, muuri tai muu kiinteä.
Hoitoväline on isopiikkinen kumisuka hikisenä treenin jälkeen.
Rapsutuspaikka on napa.
Varuste on mikä tahansa mihin eivät liity mahavyöt.
Paikka on traileri ja rehuvarasto.
Vuodenaika on kirkas ja raikas pakkassää.
Hetki päivästä on iltapuuron aika.

Viivin inhokki

Ruoka on ehdottomasti piimä.
Nami on lakritsanmakuiset heppanamit. 
Liikutusmuoto on kouluratsastus.
Hevonen tallilta on PH.
Askellaji on käynti. Lujaa meneminen olisi aina hauskempaa.
Estetyyppi on ristikko, johon ponnu on usein naurettava ylitse lysähdys. 
Hoitoväline on pesusieni, jolla putsataan rähmät silmäkulmista.
Rapsutuspaikka on satulavyön paikka. Hyi nyt!
Varuste on satulavyö ja silavyö.
Paikka on juuri se, missä poni seisoo raspaajan ilmestyessä paikalle.
Vuodenaika on kevät ja syksy sateineen ja kuralilluineen.
Hetki päivästä on tunti-kaksi ennen iltapuuroa. Aika matelee!



PH'n suosikki

Ruoka on pellapuuro.
Nami on omena ja porkkanan makuinen Likit-heppanami.
Liikutusmuoto on maastossa ratsastus.
Hevonen tallilta on Sälli, Voima ja Riepu. Pitää myös Viivistä ja Rommista.
Askellaji on ravi. Käynti kyllästyttää ja laukka laiskottaa.
Estetyyppi on okseri. Lyhyille esteille ponnistukset osuvat harvemmin oikein.
Hoitoväline on kovamuovinen suka, täydellinen rapsutteluun.
Rapsutuspaikka on etujalkojen väli ja sisäreidet.
Varuste on riimu, sillä se päässä pääsee aina johonkin.
Paikka on oma tarha sekä oma karsina.
Vuodenaika on kesä kunnon helteineen.
Hetki päivästä on ilta ja lupa kellahtaa omaan karsinaan nukkumaan.

PH'n inhokki

Ruoka on kaurahiutale kauran sijaan.
Nami on kirsikkalikit. Sylkyyn menee.
Liikutusmuoto on mikä vain missä sama tehtävä vaihtuu liian usein.
Hevonen tallilta on Lasse ja Jymy. Machoilevat ruunat ottavat nuppiin. 
Askellaji on laukka. Se kun on ollut kasvupyrähdyksen jäljiltä hieman hakusessa.
Estetyyppi on lainelankku ja muut epäilyttävän näköiset väkerrykset.
Hoitoväline on mikä vain mikä harjaa otsatukkaa liian pitkään. 
Rapsutuspaikka on korvien sisäpuoli.
Varuste on ulkoloimi. Häiritsee kierimistä!
Paikka on traileri. Pelottaa niin että hiki valuu kuin hanasta!
Vuodenaika on syksyn ja kevään pahin sadekausi.
Hetki päivästä on se, kun tuntihevoset haetaan naapuritarhasta talliin ja itse ei pääse mukaan.

2 kommenttia:

  1. Niin, ne joulun kunniaksi lähettämäni lakritsi-heppakarkit oli siis VAIN Lunalle ja PH:lle, ei lainkaan Viiville.... :-D

    Miten olisin voinut arvata että tässä maailmassa saattaa olla olemassa jotain mitä oma kuikelo lämminveriseni syö ja Viivi ei!??! Järjenvastaista. Mutta näin sitä vaan aina oppii uutta omista elämänsä hevosista, jopa etänä. Puolustaudun sillä että yhteisen aktiivitaipaleemme aikana ei tainnut kehitys ollut vielä edes kehittänyt lakritsimakua heppanameihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli itseasiassa meidänkin päässä sellainen shokki, että kun ensimmäistä kertaa parkaisin käytävällä "Viivi sylkäs heppanamin pois!" niin uutta yritystä seurasi lähes kymmenpäinen yleisö. Ainoa nami koskaan, jonka tuo kävelevä biojäteastia on puklannut ulos. Ehkä syy onkin juuri se, että ne ovat rouvaa loukkaavia nuorison haihatuksia?? Jäämme jännityksellä odottamaan seuraavaa makutestiä 😂

      Poista