perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 24: Terveiset joulupukin apulaisilta


Joulukalenterin viimeinen luukku onkin äärimmäisen kuvapainotteinen, kun Viivi ja PH esittäytyvät jouluisissa tonttukostyymeissään! Näin meidän ensimmäisen blogivuoden päätteeksi on tietenkin myös suotavaa, että päätähdet pääsevät itsekin lähettämään omat terveisensa lukijoille!


Hei vaan! Mun nimeni löytyisi kyllä etsimällä sieltä Joulupukin kilttien lasten listalta, mutta mä olen siis PH elikkä niinkun Pähee Hemmo ja Prinssi Hurmaava. 
Tänä vuonna oon ollut ihan super nätisti, enkä oo tuhmaillut melkein yhtään! Ratsastajat on saanut tulla selästä alas ihan itse, en ole avittanut kertaakaan. Karkuteilläkään en oo käynyt, enkä rikkonut mitään. Edes silloin en lähtenyt mihinkään, kun myrsky oli vetänyt laitumen langat maahan pitkältä matkalta ja paimen oli hajonnut, ja olisin voinut vaan kävellä pois. Mä olen siis ollut ihan sairaan kiltti!
Mun vuoden kohokohta oli varmaan se, kun mun tyttöystäväni Riepu muutti takaisin mun naapuritarhaan, ja sain alkaa taas höpötellä sille söpöjä aina siitä aitojen ylitse. Oon oikeastaan ajatellut, että jos laittais aitatolpan nokkaan mistelin ja kysyis sitä käväseen kun se on kävelemässä ohi talliin töitä varten, niin voitaisiin vähän syventää meidän suhdetta. Ei sillä, vaikka se onkin koko tallin söpöin tyttö niin kyllä mun suosikkeja on silti mun pojat, kun niiden kanssa voi aina rymytä ja kiljua yhdessä kakkakasoille että me näytetään machoilta. Varsinkin Voiman kanssa tarhassa painiminen ja Sällin kanssa maastoilu on kivaa. Ravissa yritän kyllä aina kiihdyttää siitä ohi, mutta minkäs teet kun oon tällainen ferrari luonteeltani. Omistaja kyllä väittää, että jos hevoset olis autoja niin Sälli olisi punainen formula ja mä olisin lasten muovinen polkutraktori, mutta se nyt ei tiedä mistään mitään muutenkaan. Viivistäkin mä tykkään, vaikka se alkaa aina irvistellä ja kiljua jos yritän karsinan kaltereiden välistä kysyä että mitä sille kuuluu. Varmaankin sille kuuluu aina huonoa? 
 Mun joulukiitokset saa tänään ihan erityisesti mun poikakaverit, koska ilman niitä elämä olis tosi ankeeta ja harmaata. Kiiteltävien listalla on myös ihan jokainen, joka on rapsuttanut mua korvien takaa, kaulasta tai takalistosta, sillä itse hinkuttaminen ei vaan oo yhtä tyydyttävää. Ja rakkauden ammattilaisena täytyy tietenkin muistaa myös kaikkia niitä kauniita tammoja, komeita orheja ja raivostuttavan rakastettavia ruunia joille olen saanut tänä vuonna ehdotella hempeilyä!
Tän mun päiväkirjani lukijoille mä toivotan tosi maukasta ja lämpöistä joulua ja paljon lahjoja. Jos kuusen alta löytyy kauniita ponitammoja, niin jos mä vähän tiivistän niin mun karsinassa on kyllä tilaa kämppikselle!


Hei vaan, minä olen Viivi Viaton. En siis se Viivi, jonka nimi lukee tikkukirjaimilla ja moneen kertaan alleviivattuna tuhmien listan ykkössijalla. Se on joku ihan muu. 
Koko vuoden olen ollut tosi nätisti. Toki niin pitkään aikaväliin mahtuu ihan väkisinkin pari pientä selkkausta, niinkuin se kerta kun kaadoin Nellin järvessä katiskaan ja uin itse pois, tai se kun karkasin karsinastani ja kävin aterioimassa tallipupujen ruokatynnyrillä. Jotkut pikkusielut voisivat vedota myös siihen kertaan kun jätin isot hevoset katselemaan kauniita kankkujani ja kuskasin ratsastajani maastossa letkan hänniltä täyttä lihapullalaukkaa jonon ohitse ja umpihankeen, mutta minusta siinä oli kyse vain epäonnisesta kommunikaatiokatkoksesta. Kokonaisuudessaan olen ollut hurjan nätisti.
Tässä vuodessa parasta on ollut aktiivinen agilityn harrastaminen. Olen tapani mukaan loistanut kilpakentillä ja näyttänyt nuoremmille ja mukamas notkeammille kesäleirien agilitytunneilla mallia siitä, miten homma kuuluu hoitaa. Myös talutustapahtumiin olen lähtenyt mielelläni, sillä sopimukseni vaatii että hyvän työmoraalin ylläpitämiseksi namihanat ovat työkeikoilla normaaliakin löysemmällä. Erityisen hyvin olen viihtynyt myös kauniin poikaystäväni Kasperin karsinan oven takana kuiskimassa kullannupulleni sulosanoja. Tässä kohtaa huomautettakoon, että syytön minä olen, jos tyhmä ihminen jättää oven salpaamatta ja laputtaa tiehensä. Rakkaus vetää puoleensa kuin magneetti, eikä yhtäkään tilaisuutta tervehtiä Kasperia tule jättää väliin, ovista ja porteista riippumatta.
Erityisesti kiitän tänä jouluna kuluneen vuoden palveluksista pitopalveluani, joka on mahdollistanut silmäämiellyttävän symmetrisen pyöreän ruumiinmuotoni ylläpitämisen. Oman osansa kiitoksistani ansaitsevat tietenkin myös osaltaan liikutustani hoitaneet tallin valmennusryhmäläiset sekä muut ohjaksiini päätyneet tuntilaiset, joiden taskujen herkkupitoisuus on ollut ilahduttavan korkea. Kaikkein eniten joulupusuja lähetän kuitenkin tietenkin suurimmalle fanilleni Sonjalle!
Seikkailujeni seuraajille toivotan erittäin hyvää joulua! Mikäli juhlapyhien jälkeen käsistänne löytyy läjäpäin pipareita, konvehtinamusia sekä kuivakakkuviipaleita joita kukaan ei jaksa syödä, muistakaa että olen aina valmiina palvelukseen! 







Se karvainen apina on siellä taas, eikö olekin? Heti kun kääntää päänsä, se ilmestyy varjoista...




Tsihihi hihihi, ne ei arvaa että olen salaa ollut tuhma ja purrut Sälliä kankusta joka päivä tarhassa! Lahjoja tulee läjäpäin eikä kukaan saa koskaan tietää!





Hups, kenen suitset ovat melkein päässä...?



Söpöt tytyt jonoon pusuteltavaksi! Jälkkäriksi voidaan syödä mistelinoksa puoliksi.


Ja mieti, koko tämän ajan seistä möllötin tässä vapaana paikoillani näissä idioottivermeissä, vaikka olisin voinut baanattaa paalille. Enkö muka ole ansainnut muuta kuin risuja ja hiiliä?

Postauksen kuvista Viiviä esittelevät ovat omaa käsialaani (poniraukan seistyä vapaana paikoillaan kuvattavana kuin talvinen tatti) ja PH'n potretit taas Mirkun käsialaa kun itse heiluin ponin ohjissa.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille!


6 kommenttia:

  1. Ihania joulukuvia! Ja teksti... :DD oikein mukavaa joulua teille!

    VastaaPoista
  2. Tää oli yksi mun lempparijoululahjoja tänä vuonna, koko postaus ja tietysti Viivin lähettämät pusut <3 Kiitos Nelli ja toivottavasti teillä oli koko porukalla ihana joulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin pärjättiin sekä joulu että vuodenvaihde, ei paljon Viivin pyllyvilloja hetkauttanut pihatosta käsin katsella raketteja! <3

      Poista
  3. Kivasti kirjotettu noi tekstit jossa PH ja Viivi "puhuu"
    Ja terkkuja sinne Höpsyltä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja terkkuja takaisin! Toivottavasti päästään taas jossain välissä Höpsyäkin näkemään :)

      Poista