keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Luukku 8: Tammapihaton tähtöset


Toissapäivänä esittelyssä olivat PH'n poikamieslauman muut jäsenet, joten tänään paikkansa parrasvaloissa saavat Viivin kämppikset, tammapihaton neidit joita löytyykin vähän jokaista kokoa ja mallia.



PH poikineen oli sellainen erottamaton paita ja peppu-tason ryhmärämä, että kun nämä joskus hieman kipakkaluonteiset neidit pääsevät esittelyyn, on luvassa ainakin vaihtelua aikaisempaan oripoikien rajattoman rakkauden aariaan. Tammapihaton asukaskunta jakautuu helposti kahteen kastiin - joukkovoimalla tiensä paalille nuolenkärkimuodostelmassa raivaaviin kääpiöihin, sekä pienten pirulaisten tohinaa yläpuolelta hämmentyneenä seuraileviin normaaleihin hevosiin. Esitelläänpä siis alkuun jokainen lauman jäsen päällisin puolin!


Esther af Jäböruder, tutummin Terttu. Minusta kyllä tuntuu, että kuulen tätä nykyä useammin sellaisia nimityksiä kuin Törttö, Pertti, Pertsa, Bärtil ja Perttuli. Huolestuttavan moni näistä kyseenalaisista lempinimistä taitaa vieläpä olla lähtöisin minusta itsestäni...? Noh, minkäs teet. Terttu on näppärä, hyvin herkkäsieluinen ja ferrarivauhtiin mieltynyt welsh mountain-tamma, joka keräilee ruusukkeet päältä niin tallin omista estekisoista kuin ulkopuolella reissatessakin. Oman säkäkorkeutensa iloisesti ylittävä poni on muutenkin pienestä koostaan huolimatta yksi tallin osaavimmista opetusratsuista. 


Ros-Anna eli Anna on kipakkaluontoinen minishetlanninponitamma. Vaikka Anna osaakin kaikki heppakirjoista tuttujen riiviöshettisten metkut, on se erittäin suosittu pienimpien tuntilaislasten keskuudessa. Ötökkäaikaan kesäihottuman kiusaama Anna on hulluna kutinaansa helpottaviin rapsuttelijoihin, ja pyrkii pikkuisesta koostaan huolimatta pomottamaan isompiaan niin että kiljunta kuuluu pihan toiseen päähän saakka. Anna on myös näppärä agilityponi sekä valjakkoajotuntien vakiotyöläinen.


Kivimetsän Rosanna, tutummin Roosa, on Annan varsa. Roosa on tallin oma kasvatti ja syntynyt samana vuonna kuin PH, eli tällä hetkellä tämä viattoman näköinen täystuho on vielä joidenkin viikkojen ajan neljävuotias. Roosa on karkaamisen kuningatar joka luikertelisi ulos vaikka umpinaisesta sementtilaatikosta, eikä pakoon päästyään koe mitään halua antaa kiinni. Tätä prinsessaa onkin noudettu monet kerrat esimerkiksi muiden hevosten tarhoista riehumasta. Roosakin on kuitenkin ihan asiallinen otus silloin, kun sen loputtoman tättähääräenergian suuntaa pakoyritysten sijaan agilityyn tai ajoon. 


Omppu, viralliselta nimeltään Ulrich, on hieman laiskanpulskea ja hidasliikkeinen torinhevostamma. Omppu tuli tallillemme mukanaan ongelmahevoshistoriaa, mutta suurimman osan ajasta tämä muori on oikein rauhaisa ja yhteistyöhaluinen tuntiratsu vaikka välillä vilauttaakin pieniä intopomppuja reippaamman tempon tehtävissä. Oikean kuskin osuessa kohdalle Omppu on kuitenkin oikein osaava ja miellyttävä kouluratsu sekä esteintoilija, jonka elämän kohokohta ovat naparapsutukset.


Cinder eli Siideri on 5-vuotias ESH-tamma, joka on melkoinen näky pienten karvaisten kääpiöponien seassa kilometrikoipineen ja yli 170cm korkeana. Siideri on äärimmäisen kiltti mutta hyvin melodramaattinen ja nopealiikkeinen teinibimbo, joka saa säntäilyillään hieman vauhtia myös iäkkäämpiin seuralaisiinsa. Siideri on erittäin hyvin arvonsa tunteva hienohelma, joka inhoaa sadekelejä ja satulavöitä.


Nykyisessä olomuodossaan lauma on ollut kasassa tämän vuoden kesästä, mutta erinäisiä variaatioita siitä on nähty jo vuosien ajan. Erityisesti pienten kääpiöponien pataljoona on pitänyt yhtä monella eri kokoonpanolla, milloin minkäkin isompien hevosten riesaksi. Myös urheiluteknisesti nämä pirpanat liikkuvat usein yhdessä, aiheuttaen vaihtelevasti huvitusta ja kauhua kanssaeläjissään.


Siiderin ja Ompun liityttyä lauman jatkoksi, ovat porukan voimasuhteet tasaantuneet melko selkeiksi aikaisemman vaihtelun vastakohdaksi. Omppu on lauman ylivoimainen johtajatar, jonka viereltä Siideri ei koskaan ole kaukana. Pienet ponit ovat jokseenkin tasapäinen joukko, jossa ensimmäinen alta väistävä on yleensä Viivi. 


Vaikka tämä tammajoukko osaakin olla luonteeltaan joskus hieman tulinen, mahtuu koko kuuden kokoelma silti ongelmitta samalle heinäkehikolle aterioimaan tai pihattoon sadetta pitämään. Erityisesti kiima-aikojen kiristäessä hermoja rouvat pinkovat silloin tällöin toistensa perässä irvistelemässä, mutta pölyn laskeuduttua äskeiset riitapukarit. rapsuttelevat jo toisiaan. Pienten ponien suhde isoihin verrattuna pitää huolen myös siitä, etteivät kääpiöt joudu jättiläisten sortamiksi. Useinhan kuulee, että pieni poni on isompien silmätikku ja joutuu härnätyksi. Tässä porukassa ei ole sellaisesta pelkoa, sillä kokiessaan egonsa uhatuksi tirriäiset muodostavat kääpiövallin ja käyvät vastaiskuun yhdistetyllä massalla. Tasapaino on siis taattu, ja lauman elo varsin rauhaisaa.


Ruokateknisistä syistä tämä kahden eri kokoluokan kaviokkaiden yhdistäminen ei tietenkään ole optimaalinen ratkaisu. Siinä missä helposti hoikistuvat Omppu ja Siideri todella hyötyvät vapaasta heinästä, paisuvat pienet ponit usein pullataikinan lailla heti kun katseensa kääntää. Itse olen kuitenkin tullut pitkin hampain siihen lopputulokseen, että vatsavaivaisen Viivin ja plussapallon muotoisen Viivin välillä valitsen jälkimmäisen. Vapaan heinän ja pellavaisen syöttö pitää muorin varsin tuhdissa kunnossa, mutta tällä ruokavaliolla ripuliongelmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.


En osaa arvioida kuinka hyvin laumassa tarhaavien yksityishevosten omistajat yleensä hevosensa kämppäkaverit tuntevat, mutta minulle kaikki viisi Viivin seuralaista ovat kaikin puolin tuttuja. Siideriä olen hoidellut silloin tällöin jo parin vuoden ajan, päässyt mukaan seuraamaan koko kaarta orin valinnasta sympaattisen, suuren orivarsan vieroitukseen saakka ja auttelemaan silloin tällöin nuoren tamman ratsukoulutuksenkin kanssa taluttajan roolissa. Ompun kanssa ollaan kokeiltu sekä maastoilu niin jonon nokassa kuin kaverien peesissäkin, pienet estehyppelöt tallin kisoja myöten sekä tavan koulutunnit. Vaikka yhteistyö ei olekaan huippuluokkaa, väleissä ollaan silti. Annaa olen taluttanut sekä alkeistunneilla että kisojen ristikkoluokissa varmaan lähes kolminumeroisen määrän kertoja. Täpäkästä luonteestaan huolimatta poni on oikein kelpo työpari lasten opetukseen! Roosan kanssa ollaan tiimiydytty agilityssä, jonka lisäksi juniori on lenkkeillyt Viivin kärryn perässä useampaan otteeseen. Terttuakin on tullut talutettua tunneilla monet kerrat, ja se onkin Lunan ohella yksi niitä opetushevosia jonka mieluiten otan käyttöön pitäessäni alkeistunteja tai lasten hoitotuokioita. 


Viivi on ehtinyt minulla ollessaan elellä monenlaisissa kokoonpanoissa. Äkkisältään mieleen tulevat ainakin tällaiset parit ja porukat:
Puppe-connemararuunan kanssa kahteen pekkaan
Tertun, Annan ja Roosan kanssa nelistään
Lunan kanssa kahdestaan
Lunan ja muiden kääpiöiden kanssa
Hupu-vuoniksen kanssa kahdestaan
Kääpiöiden, nuoren Tähti-suokkitamman, iäkkään pv-ruuna Masan ja suokkitamma Annatiinan kanssa
Kääpiöiden sekä Reksi-budjonnypapparaisen kanssa
Kääpiöiden, sekä vuonolössi Lunan, Hupun, Pullan ja Huldan kanssa
Kirppu-vuoniksen kanssa kahdestaan

Kuten ehkä näkyy, on Viivi Roosan ohella kaksi tallin seuraneidistä, jotka kiidätetään hätiin mikäli joku tamma tai ruuna jää joko erimielisyyksien tai sairasloman vuoksi ilman hevoskaveria. Koko tästä skaalasta ainoastaan kaksi hevosta on ollut sellaisia, joiden kaveriksi en Viiviä mielelläni uudestaan pistäisi. Niidenkään kanssa ei ole ollut pelkoa siitä että poni saisi osakseen pieksäntää tai ei pääsisi vaikkapa syömään tai juomaan, mutta molempien naamatauluista on kyllä näkynyt että paremminkin voisi viihtyä.


Näin monen kokeellisen kokoonpanon pohjalta osaa jo aika näppärästi diagnosoida, miten poni missäkin jengissä viihtyy. Viivin tapauksessa olen ehdottomasti sitä mieltä, että nykyinen järjestely on ponin mieleen oikein kelvollinen. Kukaan ei tunge liikaa omaa tilaansa arvostavan mummelin kuplaan, mutta rapsutuskaverin tarpeessa sellainen löytyy aina. Ainoa toinen tarhakaveruus jossa Viivi on minun silmääni viihtynyt yhtä hyvin, on ollut kahteen pekkaan Lunan kanssa.


Elättelenkin siis toivoa, että tämä tarhausjärjestely pysyy jälleen ainakin laidunkauteen saakka. Kesäisinhän melko kevyttä elämää viettelevä eläkeläinen joutaa sopivasti laiduntamaan aina sen seurana, joka itselleen kaveria tarvitsee. Viivin palauttaminen vanhaan laumaan kesälomailujen jälkeen on sekin mutkaton homma, jossa poni sujahtaa takaisin parveen kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Ja ovathan nämä kääpiöt huvittavia kun liikkuvat laumana, riippumatta siitä onko kyseessä ihan vain heinäkehikon valloitus kilometrikoivilta vaiko päättömänä kanalaumana irtohyppääminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti