sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Loppuvuosi pähkinänkuoressa

Joulukalenterin loppumisen jälkeen ei olekaan jäänyt sopivaa rakoa istua alas ja kirjoitella niitä yleisiä joulunajan kuulumisia. Tehdäänpä se siis nyt, kun vielä kehtaa. Jos lykkäilee pitkään, huomaa kohta ettei tammikuun puolessa välissä enää kehtaa jorista joulusta...


Vuoden viimeiseksi ratsastuskerraksi jäi Lunan kanssa 23.päivän iltana suoritettu itsenäinen koulupuksuttelu ilman satulaa. Simppeleistä siirtymä-, pysähdys-, ja peruutustehtävistä jäi oikein hyvä mieli, joten siihen sopikin oikein kätevästi taputella tämän vuoden yhteistyö. Joulun jälkeen kerkesin vielä kertaalleen koulutunnille, jossa työstettiin ihan kelvollisin tuloksin avo- ja sulkutaivutuksia Huldan kanssa. 


Viivi on saanut surkeista pohjista johtuen liikuttaa huomattavan paljon enemmän aivonystyröitään kuin ruhoaan. Luistelurataa muistuttava kenttä ja jäiset tiet ja metsäpolut jäävät vertailussa toiseksi hevosten liikkumisen pehmeinä pitämille tarhoille, ja niinpä varsinaiseksi urheiluksi on saanut riittää ponien omatoiminen porhallus tarhakavereidensa kanssa. Tallissa Viivin kanssa ollaankin sitten venytelty, muistuteltu mieleen temppuja ja tietenkin ihan vain vaelleltu vapaana pitkin tallia koepiehtaroimassa jokainen karsina. Oikein huonoilla keleillä Viivi viihtyy huvittavan hyvin puuhastelemassa vapaana tallissa, siellä kun on vaikka mitä tutkittavaa uteliaalle ponivanhukselle.


Talli oli simppeleine joulukoristeineen oikein söötti ja silti hevosturvallinen!


Tallin puolesta molemmat ponit saivat omat nimikoidut joulupiparinsa, ja itse taas löysin paketista todella kivan tallin nimellä ja vuonohevoslogolla varustetun pipon! Nyt pitäisi vain opetella pois tavaksi jääneestä tallinutturasta, niin käytöstäkin tulisi jotakin. 


Viiville löytyi kuusen alta äärimmäisen tyylikäs uusi fleecetakki tuhottujen yksilöiden tilalle! Muita tämän vuoden joululahjasadon ykkössuosikkeja ovat ehdottomasti mummin armosta hankitut uusi kypärä (edellisen hyvästelin vain parin kuukauden käytön jälkeen Kirpulta tiputtuani) sekä uudet ratsastushousut (edellisistä kun löytyi jo parit ihan komeat reiät), puteli suosikkishampootani jota en itse ole löytänyt mistään enää vuosikausiin sekä huippumukavat kotimaiset villasukat. Toki paketeista paljastui paljon kaikkea muutakin ihanaa ja arvostettua. Yhtä erityisen ihanaa joululahjaa tosin odottelen vielä pari viikkoa, se kun toteutuu reissaamisen hengessä ja ansaitsee varmasti jälkeenpäin oman blogimerkintänsä!  



Snapchatin hönöt joulufiltterit ja muut härpättimet olivat kovassa käytössä! Järjestyksessä kuvissa jouluposeerauksista kärsivät PH, Viivi, Luna, Lilli&Ilari, Lilli sekä Ilari. 


PH'n livautin edustamaan omien sosiaalisten medioideni sekä blogini ohella myös Aitotallin joulutervehdyksessä siskonpoikansa Iivan ohella. Someja tuli muutenkin joulukoristeltua huomattavasti kotia enemmän, vaikka ihanat ponivaloni ovatkin käytössä koko pimeän vuodenajan läpi!


Joulun jälkeen koppasin Lilli-muorin mukaani ja suuntasin Nilsiään sukuloimaan. Mummilassani asusteleva yltiösosiaalinen, sokea Sulo-spanieli ja pitkä automatka ovat Ilarin herkille hermoille hieman turhan julma joululahja, ja Ilu saikin jäädä Mirkun hoiviin sylipuudeliksi. Pienelle serkkutytölle tylsä heppatäti vie tietenkin joululahjaksi lelujen sijaan Sinttu-ponikirjan! Perillä lumen määrä pisti hieman hiljaiseksi, kun kotipuolessa oltiin luisteltu mustalla jäällä jo toista viikkoa...


Lady Lilli nautiskeli reissusta. Kymmenkunta edellistä mummin nurkissa vietettyä joulua ovat nimittäin opettaneet, että oikeaan aikaan (eli aina jääkaapin auetessa) paikalle pinkova musta karvapallo saa osakseen joulukinkkua ja juustosiivuja. 



Ajanvietteenä massatuotin pienelle serkkutytölle toistakymmentä värityskuvaa. Näitä toivottiin lisääkin, joten seuraavaksi pitää kuulemma tekaista kerralla vihkollinen. Se ei onneksi kummoinen homma ole, kun yhden tällaisen simppelin kuvan väkertää alle viiden minuutin, ja näiden tekeminen on oikeastaan lähes rentouttavaa. Suoraan tussilla simppeleiden asioiden piirtäminen on mukavan nopeaa ja jättää pois inhokkivaiheeni luonnostelun ja värittämisen. 


Mummin varastoista löytyi myös tällainen helmi! Nelli 9v ja ratsastusleirillä puuhattu vertailutaulukko. Taulukossa esiintyvät siis ensimmäinen hevoseni Loukku, ensirakkauteni ratsastuskouluponi Eetu, kyseisen leirin leirihoitsuni Turbo sekä huonetoverini suosikkiponi Miki. 

Vuodenvaihteen ylitse mökkeiltiin, joten poneja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään vilaukselta tänään. Huomenna palataankin taas tavalliseen rytmiin, korkataan kaikki joulun ajalta kertyneet uudet varusteet ja aletaan hommiin ensivuoden tavoitteiden saavuttamiseksi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti