perjantai 13. tammikuuta 2017

Riimumallit hangessa

Aina joskus on kiva kuvailla ihan vain kuvailemisen ilosta, ilman mitään suurempaa päämäärää. Kaikkein eniten suosin itse irtohypytysten, uittoreissujen ja muiden reipashenkisten viipotusten ikuistamista, mutta omista karvaisista jalkaraheistaan ei yksinkertaisesti voi säilöä varastoihinsa liikaa pääkuvia. Niinpä Viivi ja PH kävivät molemmat vaihtelevan innokkaasti esittelemässä uusimpia riimujaan. Minähän olen ihan maaninen riimuhamstraaja, joten valikoimaa löytyy ja aina on ihanaa hankkia lisää! Ensimmäisen tahran tullen vaihdetaan puhtaaseen, ja väriensä puolesta yhteen sopimattomat riimu ja naru eivät tule kuuloonkaan. Olen nähnyt jopa painajaista siitä, kuinka olen valmennusreissuun lähtiessäni pakannut ajatuksissani PH'lle vaaleansinisen riimun ja kirkkaanvihreän narun, ruskeat kuljetussuojat ja vaaleanvihreän loimen. Sehän ei siis käy, sillä värisilmä puhkeaa! Sävy sävyyn olla pitää, tai vähintään sointuvat värit. Tällä kertaa pakkomiellettä helpotti mukavasti se, että eilen postista noudettu, Roosalta diilattu Nessolle turhaksi jäänyt liina sointui kelvollisesti kummankin kantturan varustukseen!

Viivi pääsi esittäytymään tallilaisten lahjavaihdon yhteydessä saadusta paketista löytyneessä Polle-riimussa. Oranssi onkin sateenkaarimummelille uusi väri, mutta minun makuuni ihan sievä! Yleensä Viivi edustaa vihreässä, violetissa ja vaaleansinisessä sekä kaikessa överikirjavassa, joten lämpimät värit ovat jääneet aliedustetuiksi. 











"Nami? Ihanko minulle? Mikä iloinen sattuma."

"Oink skviik!"

"Slörp."
Viivi arvostaa ilmeistä päätellen uskollisimman ihailijansa Sonjan joululahjanamuja suhteellisen korkealle herkkulistallaan. 

PH'n käyttämä riimu ei ole uutuuttaan kiiltävä vaan käytettynä ostettujen tavaroiden pinossa mukana laatikkoihin pyörimään ilmestynyt, mutta mielestäni silti oikein simppeli ja kiva. Kruunukuosit ovat hurjasti mieleeni, ja olen itseasiassa jo useamman vuoden puolella silmällä etsiskellyt PH'lle sinistä, kruunukuvioista riimua. Lunan tavaramerkki ensimmäisten yhteisten vuosiemme aikana oli nimittäin jo iäkäs ja kulahtanut punainen riimu, jonka kruunukuosin turvin se erottui muiden vuonohevosten riimuista tarhan portilla. Äidin poika! Tämä on kyllä siitä varsin mielenkiintoinen vehje, että COB-koossa leukahihnaan jää vielä kaksi reikää varaa löystyttää. Yleensähän PH mahtuu FULL-kokoon vain öljyttynä ja henkeään pidätellen. Laiskanpulskean ponipojan saa muuten tököttämään hievahtamatta korvat tötteröllä, kun iskee sen tammapihaton eteen puomiin seisomaan.











Tiivistetäänpä loppuun vielä kuulumiset noin muuten, etteivät ne pääse taas homehtumaan ja unohtumaan.
Viivi on liikkunut talutettuna tallin pihapiirissä ja lähiteillä ja silloinkin suhteellisen vaatimattomasti tilsojen vaivatessa mummelia heti hangessa tarpoessa. Ollaankin siis lähinnä vain venytelty ja jumppailtu tallissa ja köpötelty käyntiä pitkin pihoja ilman sen suurempia tavoitteita. Kunhan keliolosuhteet käyvät hieman sallivaisemmiksi, voitaisiin harkita josko tänäkin talvena käytäisiin ne parit pakolliset rekiajelut. Itse suosin ehdottomasti kärryjä, mutta tokihan vaihtelu silloin tällöin virkistää. Olen muuten viime päivinä kiinnittänyt huomiota siihen, että Viivin karva on huippuhyvässä kunnossa! Erityisesti selän ja kylkien karva on siloista ja kiiltävää, ja harjakin aikaisempaan verrattuna sileämmän ja kiiltävämmän näköinen. Lähestulkoon nyppii se, miten hyvin ponin karva ja maha voivat nyt, kun se mättää naamaansa vapaata heinäruokintaa ja syö rehuja vain kivennäisten ja pellavamössön verran aina töissä oltuaan. Kun kitaan lapattiin päivittäin vatsan tasapainoa ylläpitäviä nappuloita ja karvanlaatua parantavia lisukkeita ja heinähuolto toimi 3 kertaa vuorokaudessa, oli mummeli toki hoikempi mutta myös ripuloi vähän väliä ja lykkäsi risuisesta talvikarvastaan luopumista niin pitkään kesälle, että jouduttiin klippauspuuhiin. Nyt otus on pyöreä kuin planeetta, mutta kaikin puolin muuten pirtsakan ja hyvävointisen oloinen. Pyh ja pah.

PH omistaa maagiset kaviot, joiden pohjaan tilsat eivät tartu vaikka lumeen olisi sekoitettu liimaa. Niinpä ollaankin urheiltu sekä maastakäsin myrskytuulessa seuraamisharjoituksiin keskittymistä treenaillen sekä selästä käsin rauhakseen puksutellen. PH'sta on joskus suorastaan vaikea keksiä kirjoitettavaa, joka ei menisi pelkäksi siirappiseksi 'mamman mussukka on niiin täydellinen'-toisteluksi. Se toimii maasta, käyttäytyy varustaessa esimerkillisesti ja marssii kentällä menemään kuin vanha tuntiruuna. Vain esteiden ja maastoreissujen edessä ponista löytyy hieman ikäänsä viittaavia piirteitä. Mitäpä sitä nyt sen kummemmin diagnosoimaan? 

Lunan kanssa ollaan parin viimeisen valkun ajan alettu päästä omaan makuun taas ihan kunnolla oikeille jäljille. Yhteistyö on toki koko talven toiminut tasaisesti ja ilman mitään draamaa, mutta samoja asioita on korjailtu tunti toisensa jälkeen: Omia eteen valuvia jalkojani sekä ponin helposti alitempoiseksi jäävää etenemistä. Nyt ollaan kuitenkin alettu löytää pätkittäin jo sellaista eteenpäinpyrkimystä, että ollaan sulauduttu joukkoon ihan yhtäläisenä ratsukkona muiden kanssa, sen sijaan että oltaisiin aina se hissutteleva tulppa jota muut ohittelevat. Suunta on siis ylöspäin! Lunan ja PH'n ohella olen ratsastellut nyt vain Riepua, joka onkin ihan sopivaa vastapainoa, Riepulainen kun menisi mielummin iloista viiletystä kaikista ohi ja steppaisi sata lasissa paikallaan ennemmin kuin rauhottuisi kaverin taakse. Ei tee yhtään pahaa silloin tällöin rauhoitella turhan innokasta ratsua hieman uneliaiden kaviokkaiden herättelyn sijaan.

3 kommenttia:

  1. Ihania riimuja - ja ymmärrän hyvin tuon sun vaateliaan värisilmän. :) Harmi, ettei kissoille tehdä riimuja, koska myös mun sisällä asuu innokas riimuhamsteri, joka haluaisi sommitella värejä ja kuvata tyylikkäitä potretteja.

    Meidän kissoillahan toki on riimujen sijaan monet valjaat (löytyy strassilliset, ompunvihreät, pinkit ym.), vaikka ne käyvät ulkoilemassa tyyliin kerran vuodessa (eikä Juju edes suostunut tulemaan viime kesänä kopasta ulos. Mutta näytti se silti tyylikkäältä Vänttisen valjaissaan boksin perukoilla...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama värimania levittäytyy minullakin kissaan asti! Valjaat ja remmi ovat mätsäävää punavalkeaa polkadot-kuosia, vaikka valjaissa ulkoillaan lähinnä mökin pihassa ilman yleisöä... 😂

      Poista
  2. Onpa hienoja riimuja ja edustavia kuvia! :)

    VastaaPoista