perjantai 6. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset

Nyt kun vuotta 2017 on takana huimat 6 päivää, onkin sopiva hetki summata miten me tämä vuosi aloiteltiin. Kun kaikki muu tuntuu kaatuvan kolisten ja terveys ja ihmissuhteet makaavat jossain pohjamudissa eikä pureva pakkanenkaan piristä talvi-inhoajaa, ovat ponit onneksi aina valmiina palvelukseen. Mikäpä sitä paremmin piristäisi, kuin maailman rakkainten kaviokkaiden seura?


PH'n kanssa ollaan pitäydytty heti yhdessä uudenvuodenlupauksessa, ja kahdestaan päättömästi pyörimisen sijaan käväisty opettajan silmän alla käskytettävänä. Poni on ollut joululomansa jäljiltä suorastaan patalaiska, mutta parempi kai sekin kuin kirpeistä ilmoista potkua ottava päättömästi sinkoileva väkkärä. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä, ja tällainen puolen tunnin varsinainen työaika itsenäisten alkukäyntien lisäksi on vielä ponin vähäiselle keskittymiskyvylle ihan sopiva pätkä. 


Ratsastuksen lisäksi ollaan ehditty puuhailemaan myös maastakäsin, sillä pyhien ajan reissuni kaltaisten pidempien vapaiden jälkeen poikamieslaumaansa pompottava PH pyrkisi muuten mielellään hieman venyttämään sääntöjä. Kaikki yritykset hienovaraisesti hiipiä vielä se yksi ylimääräinen askel taluttajan jo pysähdyttyä tai ihmiseen keskittymisen sijaan katsella maisemia unohtuivat onneksi ihan vain yhdellä nopealla kertauksella. 


Tällä ratsastuskerralla testailin muuten ensimmäiseen otteeseen uuden kypäräni sekä uudet ratsastushousut. Mukavaan, omaan päähän sopivaan kypärään vaihtaminen hieman sinnepäin istuneiden lainayksilöiden jälkeen oli vähintäänkin helpottava tunne. Usein pitkiä aikoja päässä pidettävän kypärän ei tarvitse olla paljoakaan epämukava ajaakseen minut hulluuden partaalle, kun aina jostain hieman painaa tai hiertää. 


Viivi on harrastellut hienolle leidille ominaiseen tapaan yleellisen joululahjasaaliinsa turvin. Pakkasia ollaan uhmattu hönön näköisesti fleecenuttu niskassa kärrytellen, ja jälkeenpäin hemmoteltu karvatursas on uiskennellut linimenteissä ja naurattanut karsinaansa kurkkijoita isojen hevosten mitoituksella tehtyihin Back On Track-pintelipatjoihin rullattuna. 


Varsinaisen työnteon sijaan myönnän kyllä sen, että Viivin kanssa ollaan nyt alkuvuosi keskitytty ennemminkin liikkeessä pysymiseen kuin uuden opetteluun. Muutamia rentoja tarkkuusporttikiemuroita ja ravipysähdystehtäviä lukuunottamatta olen lähinnä pistänyt nappikuulokkeista soittolistan pyörimään ja keskittynyt ihan vain kävelemään ja hölköttelemään mummelin kanssa laajoja kaaria pitkin kenttää musiikin tahdissa. Viimeistään silloin saisin kyllä täyden kylähullun maineen, jos jokainen vastaantulija tietäisi että rullailen pulskan ponivanhuksen kanssa pitkin poikin mm. lastenlaulujen tahdissa. Paukkupakkasilla kun ei viitsi riisua hanskoja biisiä vaihtaakseen yhtään useammin kuin on pakko...


Nyt kun pohjat antavat mukavasti myöten, pitäisi ottaa taas mummelin kanssa puheeksi agilitytreenit ettei jumahdettaisi ihan vain kärryttelemään ja ohjasajoon. Oma mukavuudenhalu on kuitenkin hieman puhunut, kärryn penkillä kun on helpompaa kääräistä viltti jalkojensa suojaksi kuin maastakäsin juoksennellessa. Nyt kun kelien pitäisi hieman lauhtua, merkataan Viipperän liikutuslistalle vaihteeksi taas agilityä ja metsässä tarpomista.


Lunankin kanssa aloiteltiin jo tämän vuoden yhteistyö. Vuoden ensimmäinen tunti olikin sopivan rento paluu hommiin, kun puksuteltiin ilman satulaa katrillia ja hyvänmielen hyppyjä. Muutamaan kertaan poni kieltämättä harkitsi hieman ylimääräistä spurttia kun hypättiin kolme vuonohevosta rinnakkain muodostelmassa samaa leveää estettä, mutta kokonaisvaltaisesti jopa ohittelusta nauttiva Luna alistui hyvinkin hallittuun menoon. Ja kaikkien odotusten vastaisesti kylmäkään ei päässyt iskemään, kun alla lämmitti pörheän ponin paljas selkä ja omien reisien pelastukseksi oli vetäisty ratsastusloimi. Kesä on niin mukava vuodenaika, kun varustusta ei tarvitse miettiä kuin naparetkeä varten.


Näillä naamoilla uuteen vuoteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti