keskiviikko 22. helmikuuta 2017

PH'n painonpudotus ja pikakuulumiset

Juttua on taas kertynyt, joten pyritäänpä jälleen tiivistelemään tärkeimmät tänne blogin puolelle. Sehän on muutenkin tiedetty fakta, että jos jonkun tavoitteen julkaisee kaikkien nähtäville, on todennäköisempää että se toteutuu. Ihan vain sen paineen takia, tietenkin. 


Tämän kuvan nähtyään kukaan ei varmasti mieti, miksi PH kaipaa kipeästi tiukkaa dieettiä. Talvikauden liikutus on ollut kevyttä sillä uusia asioita on opeteltu lyhyissä pätkissä ja pohjien vuoksi ollaan pysytty paljon käyntityöskentelyssä ja kevyissä hölkkäpätkissä. Käytännön syistä kolme pihan perällä temuavaa nuorta oria ovat saaneet nauttia pyöröpaalin seurasta keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa, ja karsinaankin on tietenkin täytynyt tuupata heinätuppo ettei ruokintaväli veny liikaa. Ja sehän muuten näkyy tässä keltaisessa lyllerössä, siinä missä sutjakammat suomipojat ovat edelleen täysin inhimillisissä mitoissa.


Näissä reilun viikon takaisissa kuvissa pulska-PH esittelee siis lähtötilannettaan. Viikko sitten orilauman pääluku tippui ainakin toistaiseksi kolmesta kahteen, Voiman jäätyä irtopalaleikkauksen jälkeen sairaslomailemaan karsinaan. Muuten ikävästä tilanteesta piti siis nykäistä myös jotakin positiivista, ja lopulta hopeareunus löytyikin yllättävän helposti. Kun oritarhassa möllöttävät vain PH ja Sälli, saivat pojat hyvästellä pyöröpaalin ja siirtyä varsin vastahakoisina huomattavan paljon rajatumpaan ruokintarytmiin. Rehuthan PH nauttii jo minimimitoituksella, vetäisten kerran päivässä kitusiinsa desin kivennäistä sekä lorauksen pellavamössöä. Tarkoitus oli myös lisätä liikuntaa ja sen raskautta, mutta juuri silloinhan toki säätila teki klassiset temppunsa ja tallin piha muuttui luistinradaksi. Nyt kyllä tupruttaa parhaillaan lunta niin tiheään tahtiin pihalla, että huomenna saadaan toivottavasti muutosta asiaan!





Vapaa heinä on nyt ollut poissa kuvioista viikon ajan, ja ero näkyy kyllä ihan paljaalla silmällä. Varsinainen läski ei toki ole liikahtanut vielä minnekään, mutta aikaisempi tauottoman puputtamisen paisuttama, turvonnut pallomaha on muisto vain.


Tältä näytti ponipoika edestäpäin tiirailtuna 5 päivää pyöröpaalin poistumisen jälkeen. Pinkeä pullotusmaha tiessään, ja jäljellä vain se oikea rasvakerros jota nyt pitäisi pistää sulatellen. Laihis tulee toki sinäänsä hyvään rakoon, että keväällä hormonipärinöiden käynnistyessä PH on tupannut hoikistumaan myös omatoimisesti. Kun päivät pitenevät ja kelit lämpenevät, pitää naapuritarhan tammoille tanssia aktiivisemmin ja kavereidenkin kanssa rällätä ja painia enemmän kuin paukkupakkasilla. Paranevat pohjat lisäävät tietenkin myös liikutusmahdollisuuksia, joten olosuhteet ainakin ovat otolliset.


Varsinaista painoa en ole PH'lta mitannut, saati sitten ottanut tavoitteeksi tiettyä kilomäärää tai satulavyön reikää johon tähdätä. Sen sijaan silmämääräisesti normaalipainoinen juniori olisi ehdottoman mukava näky ennen laidunkauden alkua. Tällaisena pallonahan tuota ei edes uskaltaisi päästää peltoon, tai kotiintuomisina olisi tyngiksi painon alla kuluneet koivet, kaksitoista kaviokuumetta ja ratkennut napa. 


Tavoitteena viime kevään vyötärönympärys! (Sekä kummallakin ponilla että omistajalla...)

Kummihevoshomma on lähtenyt pyörimään oikein mukavasti, ja itselläni on ainakin sellainen fiilis, että tämä on ihan minun juttuni. Kirjeiden ja kuvaterveisten lisäksi olen käväissyt ensimmäistä kertaa päiväkodilla viemässä lapsille ponien terveisinä Lunan ja PH'n pohjalta piirtämiäni värityskuvia sekä Suomen Vuonohevosyhdistyksen lahjoittamat ruusukkeet ja Vuonisuutiset. Seuraavaa vierailua on jo suunniteltu, ja kevään mittaan ajatus olisi hoitaa lapset tapaamaan poneja ihan tosielämässäkin!






Vaikka Viivi jätettiinkin julmasti kummihevostoiminnan ulkopuolelle pitkän harkinnan jälkeen, on mummeli silti puksuttanut menemään ilman turhia jarrutteluja. Viikonloppuna vierailtiin jälleen edustustehtävissä, tällä kertaa kotipuolessa Terälahdessa seurakunnan järjestämissä Jääkarkeloissa. Viivi kuskasi halukkaita kärryillä (ja seurakunnan toimesta pyydettyä videomateriaalia varten tuli todistettua sekin, että myös laukka onnistuu kärryjen edessä talutettuna tuosta vain) samalla kun Anna tarjosi talutusratsastusta sekä hiihtoratsastusta. 


Nämä kätevät kääpiöt kulkevat töihin yhdessä samalla 1,5 hevosen trailerilla ilman skismoja, ja kotiin palattiin Anna-vastuussa olleen Vapun kanssa Viivin kärryjen kyydissä körötellen samalla kun Anna pinkoi menemään perähevosena innosta puhkuen.


Muodikas muumimummo kantaa rahastuslippaana toimivan vyölaukun ihan itse, minun muotoni kun ovat ihan tarpeeksi kamalat ilman, että niitä vielä korostaa moisella kammotuksella. Kaverikuvan ottaminen sen sijaan ei onnistunut ihan nappiin, kun poni tahtoo ihan itse huomion keskipisteeksi.


Niin pomminvarma alansa ammattilainen, että möllöttää kyytiläisiä odottamassa ihan omin päin ja tutut lapset uskaltaa vieraassakin paikassa päästää omin päin ohjiin. Tässä kuskina Viiville jo ennestään tuttu Varpu!


Jälkihoidot päivän reissun jälkeen! Mummelin suosikki kumisuka kunnon jälkirapsutteluun ja hierontaan, isojen hevosten koipiin mitoitetut kylmäysletkut ja tietenkin tyylikäs sydänkostyymi ystävänpäivän välittömässä läheisyydessä.





Tässä vielä toissapäiväinen luova ratkaisu, kun ohjasajojumpan ajaksi mielin mummelille niskaan jotakin sellaista, joka lämmittäisi sekä jumitteluun taipuvaista selkää että kaulaa, mutta sallisi silti ongelmattoman ohjaamisen. PH'n ratsastusloimi niskaan ja menoksi!


Loppuhuipennuksena vielä laiskanpulskea lellikkini täällä kotioloissa, Häntä-kissa grillaamassa itseään luvattomasti keittiön patterilla. Kielletty patteri on paras patteri!

Seuraavassa numerossa tavataan toivottavasti taas hippusen kapeampi PH ja pirteä ponivanhus. Kummihevosterveisiäkin luulisi ilmaantuvan lähipäivinä lisää! Siispä ensi kertaan.

2 kommenttia:

  1. Paljon kiitoksia taas viimeaikaisista hyväntuulisista ja runsaskuvaisista postauksista! Voin vain kuvitella Viivin euforiaa ja kamelinenän venymispituutta kun on saanut töiden jälkeen kunnon käsittelyn tuolla kuvassa näkyvällä kumi-/hierontasualla... :D Onnekas mummo!

    Terveisiä myöskin kummihevosille ja tsemppiä projektiinsa, kiva kun jaksoitte lähteä viemään hevosten ilosanomaa paikallisille päiväkotilaisille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni muu hevonen ihan rehellisesti pakenee tuota monsterisukaa, mutta Viiviä sillä saa rahnuttaa kokovartalohieronnan edestä ja kunnon voimalla ja mummeli nauttii silminnähden! Ehdoton suosikkiharja! 😂

      Tämä päiväkoti olikin selvä kohde, kun lapset ovat ennenkin käyneet tallilla retkellä. Silloin Viivi kärrykyyditsi kaikki halukkaat, ja päikyn seinältä löytyi nytkin Viivin muotokuvia. Lähtemätön vaikutus!

      Poista