lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäiset kisat

Ja muuten ensimmäiset monessa mielessä!
Kuvia ei jäänyt käteen kuin ihan muutama, mutta kirjoitettavaa tästä kisapäivästä on sitten senkin edestä. 

Tallin koulukisojen peruunnuttua oli AitotalliCupin ensimmäinen osakilpailu tallillamme kevään ensimmäinen. Itsehän kisailen pupu pöksyissä huippuhelppoja luokkia, sillä estepuolella vaivaa helposti rimakauhu. Viime syksynä ehdittiin saada Lunan kanssa alle muutama sellainen 50-60 ja 60-70 luokkien rata, joista jäi käteen ihan hyvä fiilis. Luna ei ole esteillä mikään luonnonlahjakkuus, eikä sillä ikänsä ja tekniikkansa puolesta ole syytä tähdätä yhtään suuremmille esteille. Siksipä me sovitaankin hyvin yhteen, sinne ruohonjuuritasolle yksityiskohtia hinkuttamaan ja rohkeutta keräilemään. Tällä kertaa lähtökohdat olivat jo valmiiksi nössölle ratsukolle normaaliakin kyseenalaisemmat, kun edellinen hyppykerta päätyi kahteen sukellukseen muuriokserin sekaan ja sen jälkeen useaksi päiväksi käsi tukisiteessa könkkäämiseen. Tämän edellisen hyppykerran törppöilyn jäljiltä otettiinkin varmuuden vuoksi tällä kertaa ohjelmaan niinkin hurjat luokat kuin 30-40cm sekä 50cm. Ensimmäinen luokan ulkopuolisena ihan vain ponin verryttelyksi, ja toinen AitotalliCupin ensimmäisenä osakilpailuna. Lisäksi omasta kalenterista löytyi 30-40cm luokan taapertaminen PH'n tarhakaverilla Sällillä, sekä tietenkin PH'n ensimmäisten kisastarttien kannustaminen.


Varsinaisesti kisapäivä startattiin räntäsateessa puomi-ristikkoluokassa taluttamalla, mutta omista lähdöistä ensimmäinen oli 4-vuotiaan Sälli-suomenhevosen kanssa. Tarkoitus ei luonnollisesti ollut painattaa menemään ruusukkeenkuvat silmissä, vaan käydä kävelemässä rata lävitse että juniori pääsee ihmettelemään kisapäivän hälinää. Itsehän olin käynyt Sällin selässä kolme kertaa aikaisemmin, joista kaksi talutettuna aivan Sällin ratsun taipaleen alkupuolella ja kerran tällä viikolla. Rataesteitä Sälli ei ollut ylittänyt koskaan, vaan tähänastiset hyppytreenit olivat koostuneet pienten tukkien ja muiden kiinteiden esteiden ylittämisestä käynnissä. Irtohypytyksessähän Sälli on oikea supermies, joka liitelee yli mistä tahansa kahdesti katsomatta. Kyseessä oli tosiaan myös nuoren, tänä keväänä ruunatun hevosen ensimmäinen kerta hälinässä muiden hevosten seassa, joten radalle lähdettiin varmuuden vuoksi taluttajan kanssa. Sälli käyttäytyi hurjan fiksusti koko operaation ajan, välittämättä vähääkään vieraan näköisistä esteistä tai muista ratsukoista. Tarkkaan koipensa vahtiva suomipoika käppäili koko radan lävitse ilman yhtäkään virhettä, ja otettiinpa uusintaradalla myös pojan ihan ensimmäiset ravihypyt radan lopettavalle kolmoissarjalle. Vaikka aika olikin pääasiassa käyntietenemisestä koostuva, marssi Sälli silti itsensä 0-0 radallaan koko luokan jaetulle toiselle sijalle ja samalla MiniCupin jaetulle ensimmäiselle sijalle näin ensimmäisen osakilpailun päätteeksi.


Sälli sai palata töistä suoraan tarhaan kentän tapahtumia seurailemaan, ja seuraavana töihin lähti PH. PH'lla oli yhtä lailla edessä ensimmäinen starttinsa, sen keskittymiskyky omia tarhakavereita vieraampien hevosten läsnäollessa kun on vielä viime kevään kisojen aikaan ollut sen verran surkea, että sen ottaminen tallikisoihin aloittelevien, kokemattomien ratsukoiden sekaan olisi ollut suhteellisen epäreilua. Kesäkaudellahan PH yleensä laiduntaa toukokuulta elo-syyskuulle, joten suuri osa tallin kisoista jää väliin jo siitäkin syystä. Oman tallin ulkopuolelle suunnataan naamaa näyttämään vasta sitten, kun homma sujuu kotona. PH'lla on vyön alla jo enemmän kuntoa ja kokemusta kuin Sällillä, joten se sai puksuttaa toisen omistajansa Janeten kanssa lävitse luokat 30-40cm ja 50cm. Jälkimmäiseltä radalta löytyi sellaisiakin uusia tuttavuuksia kuin lainelankku, muuri ja okseri. Vaikka molemmilta radoilta kopsahtikin alas yksi puomi, suoriutui poni aivan älyttömän hienosti! Uusillekaan estetyypeille ei tullut kieltoja, ja radat sujuivat hyvässä reippaassa ravissa ja aina silloin tällöin esteiden välissä oikein asiallisessa laukassakin. Kevätpörinöistään huolimatta juniori ei ehtinyt vilkaistakaan verryttelyalueella odottavia ratsukoita, vaan huomio pysyi hienosti töissä. PH'llakin on hyppykertoja takana alle kymmenen, niistäkin suurin osa kiinteille esteille. Kyllä tästä pikkuhiljaa tulee vielä oikein kelpo monitoimiponi, kunhan ponin oma jalkojen hallinta vielä hieman harjaantuu! Ensimmäinen kisastartti olikin PH'n vuoden päätavoite, ja se on nyt näin mukavasti jo ennen kesää taputeltu hyvillä mielin pois listalta!


Lunan kanssa aloitettiin tosiaan hyppäämällä luokan ulkopuolisina 30-40cm rata, että saataisiin ennen oikeaa luokkaamme pari hyppyä alle edelliskertaisten tippumisten jälkeen. Luna on lyhyen laukkansa vuoksi epävarma sarjoilla ja pelkää jostain syystä naurettavan paljon porttiesteitä, joten myös portti-portti-okseri mallia oleva kolmoissarja tuntui ponia kohtaan reilummalta käydä katsastamassa niin pienenä, että ponikin saisi henkäistä helpotuksesta ratsastajan ohella. Tällä kertaa muori kuitenkin yllätti minut ehdottoman positiivisesti viimekertaisten ongelmien jälkeen, sillä samat pikkuriikkiset portit jotka olivat edellisellä kohtaamisella aiheuttaneet kieltoja menivät tällä kertaa ilman mitään draamaa. Yksi puomi kopsahti mukaan hassun ponnistuspaikan vuoksi kuskin unohdettua kertoa ajoissa että esteen jälkeen lähdettäisiin oikeaan eikä vasempaan, mutta kokonaisuudessaan poni oli oikein pirteä ja yhteistyöhaluinen verryttelyradalla.


Varsinaisen AitotalliCupin ensimmäisen osakilpailun pelastuksena meille toimi se, että se viime kerralla maaperätutkimuksiin johtanut ponttoonimuuri toimitti verryttelyesteen virkaa. Ensimmäisellä kerralla Luna löi liinat kiinni tälläkin kertaa, mutta toisella yrityksellä mentiin yli ja sen jälkeen ponin kaikki jännitys tuntui katoavan kuin tuhka tuuleen. Varsinaiselle radalle lähdettiin siis varovaisen hyvillä fiiliksillä. 


Pelottavat ponttoonit! Viimeksi ilmalennot tosiaan päätyivät esteeseen, jossa tämän kuvassa näkyvän esteen päälle oltiin askarreltu vielä kaksi okserin puomia. Muurilaatikoilla on leveyttä noin tuplaten korkeuteen nähden, joten esteen varsinaiseen pituuteen puomit eivät vaikuttaneet. 


Tällä kertaa Lunalle jännittävimmät esteet olivat lohdullisesti alkuradasta, joten kun niistä hankkiuduttiin ylitse ilman ongelmia, uskallettiin ehkä ajatella jo muutakin kuin pelkkää hengissä selviämistä. Edes ne aikaisemmin mörköilleet muurilaatikot tai portit eivät urheaa pelkuriponia hidastaneet, ja lopulta radasta kokonaisuudessaan jäi älyttömän hyvä fiilis. Pupupöksyinen kuski uskalsi jopa laittaa poniin hieman liikettä uusintaradalla, ja kolmoissarjalle tultiinkin varmaan paras suoritus jota ollaan koskaan saatu sarjaesteelle räpellettyä. Toki töpölaukkaisen Lunan versio 2 laukkaa - 3 laukkaa sarjavälistä oli normaalien tapojen mukaisesti 3 laukkaa - 4 laukkaa, mutta nätimmin se omalla taktiikallaan sekaan sopi kuin mitä olisi tullut oikeisiin väleihin venymisen yrityksestä. 


Luna oli suorastaan niin loistokas menopeli, että ansaitsi pinkomisellaan toisen sijan. Toinen ruusuke on Sällin omasta kakkossijastaan nappaama. Sinisten rusettien puutteessa tänään saatiin poikkeuksellisesti punavalkeita. Clear Round-luokista ruusukkeita on kyllä kertynyt pieni pino, kun aivan alkuun hölköteltiin Lunan kanssa ainakin vuoden verran ristikkoluokkia kuskin ja ponin jakaman hyppyhirvityksen vuoksi, mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun matkaan lähti ihan oikea sijoitus. Normaalisti 0-0 radoillakin ollaan jääty häntäpäähän huonojen aikojen takia, kun oma rohkeus ei ole vielä riittänyt kaasuun ja tiukempiin kurveihin.  


Varpu uhrautui Lunan kävelyttäjäksi että ehdin itse kameran taakse viimeistä luokkaa kuvaamaan. Kuvia kertyi kameraan useamman vuorottelevan kuvaajan toimesta suurimmasta osasta startteja, ja lähipäivinä niitä on tarkoitus saada näkyville kilpailuun osallistuneille. 


Tältä pohjalta jatketaan hyvillä mielin parin viikon päässä odottelevaan toiseen osakilpailuun. Finaalipisteitä kerätessä vaikutusta on vain virhepisteillä, joten tällä hetkellä keikutaan Lunan kanssa AitotalliCupin jaetulla ykkössijalla muiden 0-0 radan ratsastaneiden kanssa, ja Sällin kanssa taas samassa asemassa MiniCupin suhteen. Sällillä luokkakorkeus pysyy samana, mutta Lunalla korkeutta nostetaan hieman jokaisen osakilpailun myötä.



Pojat torkahtivat lähes heti oman osuutensa loppuun saatettuaan. Onhan se nyt nuorille miehille melkoinen urakka, katsella kauniiden tammojen sijaan esterataa ja vielä kömpiä hypyistä ylitsekin. 


Kaikkensa antanut!

Huomenna kalenterissa odottelee talutusreissu Viivin ja Hupun voimin, ja seuraavalle viikolle mummoponilla on keikkoja kaksin kappalein. Nyt siirrytäänkin siis hetkeksi taas Viivikeskeiseen elämään, ja annetaan juniorin hieman huokaista hyvin tehdyn työn ansiosta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti