keskiviikko 9. elokuuta 2017

Mitäs seuraavaksi?

Nyt on tiivistetty se, mitä kesän aikana on tapahtunut. Seuraavaksi voisi siis visioida sitä, mitä syksyllä pitäisi tapahtua. Eli siis lyhytaikaisia tulevaisuudensuunnitelmia hevosrintamalla, kuvituksena PH ja Voima laitumella lomailemassa.


Selkein uusi älynväläys on se, että syyskuun puolella aloitan vakituisesti ponikerhon pyörittämisen. Viivi ja PH on molemmat tietenkin värvätty kerhomaskoteiksi! Pääsenpähän purkamaan johonkin hyödylliseen kohteeseen erilaisia visioitani hevosaiheisista leikeistä, peleistä ja askarteluista. Ratsastamisen sijaan kerho tulee pyörimään hevosten hoitamisen, tallihommien, heppafaktojen ja muun yleisen puuhastelun ympärillä. Alkeistuntien pitäminen on toki mukavaa, mutta mieli tekisi touhottaa enemmän myös teorian ja muun ratsastuksen ulkopuolisen parissa. 



Kesäloman loppuessa Luna ja PH poimivat luonnollisesti takaisin päiväjärjestykseensä myös kummihevosina toimimisen. Kesän ajalta molemmilta löytyykin pitkä litania uutta kirjoitettavaa kummikirjeisiinsä, PH'n osallistuttua ensimmäisiin kilpailuihinsa ja Lunan toimittua ahkerasti leiriponina. Viime kaudesta kumpikin poni sai muuten äärettömän tyylikkään kunniakirjan, jotka pitäisi saada aikaiseksi kehystää taukotuvan seinälle.



Kesäprojektina palailin myös vanhojen haaveiden kimppuun, ja aloitin lapsille ja nuorille suunnatun hevoskirjan naputtelun. Homma osoittautui sen verran hauskaksi, että yrityksenä olisi saada tämän kuun aikana projekti loppuunsa. Talven tullen on kuitenkin aina kylmää ja ikävää ja sormet kohteessa, kuka nyt silloin enää mitään kirjoittaa?



Vaikka estekisailut onkin tältä vuodelta pääasiassa paketoitu, niin satunnaisia päähänpistoja täytyy silti seurailla aina välillä. Niinpä tässä kuussa edessä odottavat vielä käyttöajo- ja käyttöratsastusmestaruudet Yli-Tokon vuonohevostilalla! Ja että millä hevosilla nyt kun Luna on ansainnut kevennetyn eläke-elämän ja PH'n kuskaaminen vieraiden hevosten, possujen ja lehmien sekaan olisi puhdas itsemurha ponin pelätessä jo lampaita niin, että hengitys lakkaa minuuteiksi kerrallaan? Vuonohevosten käyttöratsastusmestaruuteen ilmoittauduin ratsunani niin sanotusti sika säkissä, toisin sanoen kisapaikalla odottanee sitten jokin uljas otus Yli-Tokon vuonohevostilan laajasta vuonistarjonnasta. Eipä sillä, että olisin niistä yhtäkään kokeillut etukäteen. Mutta mitäs me pienistä. Luotan sokeasti siihen, että jokin loistokas lainaratsu kantaa minut hyväksytysti radasta läpi!



Ja kun samalla kertaa kisaillaan myös avoimista käyttömestaruuksista vuonohevosten vastaavien ohella, niin tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja tyhmästä omistajasta poni. Viivi on vaatimattomasti ilmoitettu ilman minkäänlaista aiheeseenkuuluvaa treeniä sekä ajomestaruusluokkaan että ohjasajoon, mutta sehän nyt on yleistä tietoa että lahjattomat treenaa. Viivin kanssa me ollaan kuitenkin hiihdelty jo vuosia menemään taidon sijaan tyylillä, joten mitäpä sitä toimivaa taktiikkaa muuttamaan. Käyttöajo on vielä siitä antelias laji, että sinne uskaltaa kuljettaa jopa eläkeikäisen ponirouvan laidunkesän päätteeksi, suoritusaskellaji kun on pääasiassa käynti ja tehtävien pääpointtina hevosen hallinta ja muu fiini arkiaskartelu. Nyt kun sanon näin, niin metsään toki menee ja Viivi "En pelkää mitään sillä olen itse pelottavin tyyppi näillä kulmilla" Virtahepo saa sydänkohtauksen nähdessään lehmän. 



Samana viikonloppuna pidetään kisojen yhteydessä vuonisväen kesätreffit, joten ihan jo sillä olisi pitänyt hankkiutua reissuun vaikka itse kisat eivät olisikaan vetäneet. Nyt kuitenkin reissataan sitten mummoponin kanssa kimpassa ja samalla reissulla tutustutaan sitten uusiin keltaisiin kavereihin. Ja valkoisiin, minulla kun on tätä nykyä Yli-Tokolla ikään kuin kummilapsi valkean varsan muodossa. Vaikka uljaat ehdotukseni mm Joulupukki Fossista eivät menneet läpi, niin yksi idea kelpasi ja pieni oripoika nimettiin ehdotukseni pohjalta Svaneprins Fossiksi. Ou jee!



Ja kun meneillään olivat muutenkin vähän levottomat neuvottelut Yli-Tokon valloituksesta, niin se piti sitten lopulta tehdä pidemmän kaavan mukaan. Kuten kunnon aikuinen, varasin itselleni syntymäpäivälahjaksi ratsastusleirin pyöreillä keltaisilla poneilla. Mirkku onneksi alistui mukaan jälleen yhteen älynväläykseen, joten heti syyskuun alussa suunnataan sitten kimpassa kolmen päivän sennuleirille. Olen lähettänyt noin neljäätoista eri kanavaa (mukaanlukien lehdistä leikatuista kirjaimista koottu uhkauskirje ja savumerkit) pitkin etukäteen tiedon siitä, että leiri on huono jos en pääse nukkumaan riippumatossa PH'n komean isoveljen Herttuan laitumelle. Leiriviikonlopun jälkeen odotettavissa on tännekin varmasti hyvin pitkä ja kriittinen arvio siitä, kuka poneista oli södein.



Kotipuolessakin pitäisi tietenkin tehdä hieman suunnitelmia sen suhteen, miten oma valmentautuminen ja mahdollinen pikkukisailu jatkuu nyt, kun Lunan kanssa yhteiset tavoitteet on saavutettu. PH on toki aina mamin oma pieni juniori ja Viivi täyttää ajoponitarpeet, mutta oman kehityksen kannalta olisi tietenkin järkevintä ratsastaa vakituiseen myös aikuista, osaavaa hevosta jonka kanssa saisi keskittyä itseensä. Pohdinnan alla onkin siis se, mikä olisi seuraava looginen valinta vakiratsuksi. Kaipa sekin selkiytyy syksyn ja kokeilujen myötä. 



Siinä ovat varmaan lähitulevaisuuden tärkeimmät. Näitä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti