tiistai 31. lokakuuta 2017

Pukuilevat ponieläimet

Jälleen kerran PH ja Viivi saivat huokaista syvään, ja toivoa että olisivat päätyneet jonkun muun My Little Ponyiksi. Minä kun vaadin poneiltani pariin kertaan vuodessa sen, että ne kääriytyvät kiltisti omituisiin teema-asuihin ja poseeraavat kameralle. Nyt kun ihan vielä ei ole tonttukuvien aika, pukeuduttiin tietenkin Halloween-teemaisesti!

PH sai kunnian olla tyylitietoinen pieni velhopoika, väreinä klassista mustaa ja kurpitsanoranssia!





















Viivi-mummeli sai puolestaan pukeutua oikeaan kutsumusrooliin, pahamaineiseksi Viivi-lohikäärmeeksi!























Aina välillä sitä miettii, mitä onkaan tehnyt ansaitakseen näin sietäväisiä ja pitkäpinnaisia kavioeläimiä. Viivin on alusta asti voinut kääriä vaikka vessapaperiin, eikä se ole koskaan lotkauttanut toiminnalle korvaansakaan. Sen erityisosaamiseen kuuluu myös vapaana poseeraaminen, etteivät rumat narut tai ohjat häiritse otoksien feng shuita. PH taas oli alkuun oikea hienohelma herkistä korvistaan, eikä olisi jaksanut ainaista otsatukkansa letitystä ja nyhräämistä Nyt ovat vuodet opettaneet nuoren miehenkin, ja jätkän saa puvustaa juuri kuten sattuu haluamaan. 

Ja mitäs näille muuten kuuluu? Viivi on urheillut ahkerasti sekä allekirjoittaneen että pienten pätevien ponikuskien toimesta. Kärryttelyä, ohjasajoa, taluteltuja maastolenkkejä, kärryn perässä perähevosena viipottamisesta sekä pitkästä aikaa ratsastustakin on harrastettu lähes joka päivä. Viivi on kunnostautunut myös ponikerhon maskottina, toimien kiltisti sekä koekaniinina erilaisten varusteiden käytön opettelussa sekä pulkkakyytien tarjoajana. PH puolestaan on päättänyt ottaa hieman pitkitetyn syysloman, se kun on viettänyt komeaa syöksykierrettä suoraan tulehtuneista hiertymistä vanhaan kunnon syysnuhaan. Siinähän on sitten irtojuossut ja lönkytellyt menemään kevyttä agilityä sen mukaan, mitä kunto on sallinut. Nyt on onneksi juniorikin jälleen työkunnossa, josko täältä vielä noustaisi. Itse olet nauttinut Lunasta nyt niin paljon kuin vain suinkin voin, kun mielessä painaa tieto siitä että ensi keväänä rouvan olisi tarkoitus keventää työtaakkaansa ja ryhtyä jälleen varsomistalkoisiin. Ollaankin maastoiltu lähinnä ilman satulaa yleensä useampaan otteeseen viikossa, välillä useamman tunninkin lenkkejä. Mitäpä sitä tilaisuuksia hukkaamaan silloin, kun kelit antavat myöten!

Nightmare before Christmas

Koska juuri sellainen meidän tallin Halloween-tapahtuma tänä vuonna oli! Sää ei juuri suosinut, vaan käyttöratsastustyylinen tehtäväratakilpailu pidettiin sohjossa kahlaten, hyytävän kylmässä sateessa. Kuvatkin ovat sen mukaisia, mutta kaipa niistä jotakin erottaa. 


Viivi-prinsessa osallistui talutusluokkaan Hilja kuskinaan. Hiljahan on siis ratsastanut Viivillä viimeksi kolmisen vuotta sitten, eikä mummelin selässä ole ainakaan nopean muistelun mukaan ole ollut ketään sitten viime syksyn. Ratsastusaika taisi olla kokonaisuudessaan noin hurjat viitisen minuuttia, mutta mummeli suhtautui niin positiivisesti että taidetaan kokeilla ottaa jälleen ratsastus mukaan ohjelmaan ajolajien ja maastakäsin puuhastelun ohelle. 




Tässä kohtaa rataa Viivi oli jo hukannut yhden kultaisen kimallesäärystimensä jonnekin matkan varrelle. 


Rataan kuului esineen kuljetusta, pujottelua, vesieste, pressun ylitys, korotetut käyntipuomit, ylämäkipysähdys, alamäkipysähdys, U-kurvi sekä kaksi pientä estettä. Viivin ainoat virhepisteet olivat pujotteluradan perua, tuolla mahalla kun matala poni teilaa varsin näppärästi pallot alas tarkkuustötteröiden päältä. Muuten mummeli vipelsi menemään täysin mukisematta ja ilman lainkaan virheitä!


Tyytyväinen Viivi-poni, talutusluokan märkä ja mytiintynyt voittaja!



Viivi pääsi käväisemään radalla ylimääräisellä encore-esiintymisellä kun toinen ratsukko kaipasi tukea vesiesteen ylitykseen. Satula oltiin tässä kohtaa luovutettu jo eteenpäin seuraavalle samaa penkkiä käyttävälle ponille, joten mummoponi sai käydä säädyttömällä naku-uinnilla punaiseksi värjätyssä vesiesteessä.





Bonuksena muutama talutusluokan kuva Viivin nuoresta poikaystävästä, ällöttävän söpöstä Nallesta. Nallekin suoritti elämänsä ensimmäisen Halloween-kisaradan äärimmäisen tyylikkäästi!

Itse starttasin Lunan kanssa aivan kisan viimeisenä. Siinä kohtaa olo oli jäisessä sateessa sihteerinä toimimisen ja kovin kylmässä Halloween-asussa hortoilun päätteeksi lähinnä sellainen, että rata rynnättäisiin läpi mahdollisimman nopeasti jotta kaikki pääsisivät takaisin sisätiloihin. 



Luna oli onneksi tapansa mukaan oikea pyhimys, ja pistelikin täysin protestoimatta menemään tuttua tikitystään koko suorituksen lävitse. Ponirouva oli niinkin kuuliainen, että radan lopputulokseksi saimme pyöreät nolla virhepistettä ja voittoruusukkeen. Välillä näinkin, kun meidän viimeisiksi jääneet estekisamme eivät menneet ihan nappiin kesän lopulla.

Kohmeisen kilpailun jälkeen lämpöisämpi illanvietto tuli toden teolla tarpeeseen. Ilta vietettiin tallitöiden ohella nyyttäriherkkujen ja BANG-korttipelin parissa, ja seuraavana aamuna käytiin illanviettäjien kanssa rauhallisessa tunnin maastossa heti aamutallin päätteeksi. Itse puksutin reissun Lunalla ilman satulaa, kuten viime aikoina on tullut tehtyä hieman turhankin usein. 

Ensi vuoden Halloweenille elättelen toiveita hieman paremmasta kelistä. Josko silloin PH'kin pääsisi mukaan häppeninkeihin, eikä vain nuhailisi menemään.