tiistai 31. lokakuuta 2017

Nightmare before Christmas

Koska juuri sellainen meidän tallin Halloween-tapahtuma tänä vuonna oli! Sää ei juuri suosinut, vaan käyttöratsastustyylinen tehtäväratakilpailu pidettiin sohjossa kahlaten, hyytävän kylmässä sateessa. Kuvatkin ovat sen mukaisia, mutta kaipa niistä jotakin erottaa. 


Viivi-prinsessa osallistui talutusluokkaan Hilja kuskinaan. Hiljahan on siis ratsastanut Viivillä viimeksi kolmisen vuotta sitten, eikä mummelin selässä ole ainakaan nopean muistelun mukaan ole ollut ketään sitten viime syksyn. Ratsastusaika taisi olla kokonaisuudessaan noin hurjat viitisen minuuttia, mutta mummeli suhtautui niin positiivisesti että taidetaan kokeilla ottaa jälleen ratsastus mukaan ohjelmaan ajolajien ja maastakäsin puuhastelun ohelle. 




Tässä kohtaa rataa Viivi oli jo hukannut yhden kultaisen kimallesäärystimensä jonnekin matkan varrelle. 


Rataan kuului esineen kuljetusta, pujottelua, vesieste, pressun ylitys, korotetut käyntipuomit, ylämäkipysähdys, alamäkipysähdys, U-kurvi sekä kaksi pientä estettä. Viivin ainoat virhepisteet olivat pujotteluradan perua, tuolla mahalla kun matala poni teilaa varsin näppärästi pallot alas tarkkuustötteröiden päältä. Muuten mummeli vipelsi menemään täysin mukisematta ja ilman lainkaan virheitä!


Tyytyväinen Viivi-poni, talutusluokan märkä ja mytiintynyt voittaja!



Viivi pääsi käväisemään radalla ylimääräisellä encore-esiintymisellä kun toinen ratsukko kaipasi tukea vesiesteen ylitykseen. Satula oltiin tässä kohtaa luovutettu jo eteenpäin seuraavalle samaa penkkiä käyttävälle ponille, joten mummoponi sai käydä säädyttömällä naku-uinnilla punaiseksi värjätyssä vesiesteessä.





Bonuksena muutama talutusluokan kuva Viivin nuoresta poikaystävästä, ällöttävän söpöstä Nallesta. Nallekin suoritti elämänsä ensimmäisen Halloween-kisaradan äärimmäisen tyylikkäästi!

Itse starttasin Lunan kanssa aivan kisan viimeisenä. Siinä kohtaa olo oli jäisessä sateessa sihteerinä toimimisen ja kovin kylmässä Halloween-asussa hortoilun päätteeksi lähinnä sellainen, että rata rynnättäisiin läpi mahdollisimman nopeasti jotta kaikki pääsisivät takaisin sisätiloihin. 



Luna oli onneksi tapansa mukaan oikea pyhimys, ja pistelikin täysin protestoimatta menemään tuttua tikitystään koko suorituksen lävitse. Ponirouva oli niinkin kuuliainen, että radan lopputulokseksi saimme pyöreät nolla virhepistettä ja voittoruusukkeen. Välillä näinkin, kun meidän viimeisiksi jääneet estekisamme eivät menneet ihan nappiin kesän lopulla.

Kohmeisen kilpailun jälkeen lämpöisämpi illanvietto tuli toden teolla tarpeeseen. Ilta vietettiin tallitöiden ohella nyyttäriherkkujen ja BANG-korttipelin parissa, ja seuraavana aamuna käytiin illanviettäjien kanssa rauhallisessa tunnin maastossa heti aamutallin päätteeksi. Itse puksutin reissun Lunalla ilman satulaa, kuten viime aikoina on tullut tehtyä hieman turhankin usein. 

Ensi vuoden Halloweenille elättelen toiveita hieman paremmasta kelistä. Josko silloin PH'kin pääsisi mukaan häppeninkeihin, eikä vain nuhailisi menemään.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti