keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Innokkaat irtohyppääjät

Joulu on ensikuussa, ja hevoset saavat irtohypätä sulalla, lumettomalla ulkokentällä. Ja sehän sopii! Talvi on muutenkin kaikin puolin yliarvostettu vuodenaika.

PH ja Viivi pääsivät kumpikin pitkästä aikaa jumppailemaan irtohyppäämisen parissa. Näiden kanssa homma on ihanan helppoa ja toimivaa! Molempien ponien tapauksessa talutan ne riimusta pidellen kujan suulle. Hieman ennen kujan alkua irrotan otteeni, ja annan käskyn "Mene". Jos nuo lyllykät nostaisivat laukan pysähdyksistä puoliksikaan noin näppärästi ratsain ja ajaen, olisin melkoisen tyytyväinen. Kumpikin painelee kujan lävitse, ja tulee sitten ottamaan vastaan palkintonaminsa ja valmistautumaan uudelle kierrokselle. Niin näppärää!

Ensin hyppyvuorossa oli PH. Pepin tekniikka on erityisesti pienillä esteillä sellainen, että katsojana tekisi mieli peittää silmät. Vasta esteiden hieman noustessa hyppytyyli alkaa muistuttaa enemmän hevosta kuin polkupyörää, mutta pienistä se on toki verryttely aloiteltava. PH on usein hieman laiska irtohyppäämään, ja ujutti tälläkin kertaa vähän väliä kahden laukan väliin töpöttävää kolmea. Sekaan mahtui kuitenkin myös hyviä hyppyjä!


PH on tällä hetkellä saikuttelun jäljiltä melkoisen tuhdissa kunnossa. Erityisesti ajaessa lähinnä itkettää, kun silan molemmin puolin muodostuu muhkea makkara.

Ensimmäiset verryttelyristikot tietenkin ryömitään ylitse kuin humalainen vompatti.





Tässä kohtaa poni alkaa tarjota jo jonkinasteista hyppäämistäkin, eikä vain heittäydy parasta toivoen estettä kohti. 







PH'n uusi este-ennätys, 105cm! Tämän jälkeen silminnähden itseensä tyytyväinen juniori pääsi loppukäynneille ja loimiin käärittynä talliin kuivattelemaan. 

Viivi innostuu yleensä toden teolla rellestämään irti päästessään vain, jos mukana on riekkumiseen inspiroivaa seuraa. Tällä kertaa mummeli oli kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, että pelkkä kevyt kärryttely ja ilman satulaa ratsastelu ei riitä purkamaan hänen patoutuneita pärinöitään. Niinpä Viivi pistelikin ensin hyvän aikaa sata lasissa kenttää ympäri minkä paksuista, karvaisista kintuistaan pääsi, ja keskittyi vasta sitten hyppäämään kujan pariin otteeseen.



Viivillä on kenttään sulautuva suojaväritys!


Tässä kohtaa mummeli totesi, että kappas, täällähän on esteitä. Ja sitten rallitettiin estekujaa väärään suuntaan. Ahkeran agilityponin kyseenalainen puoli on se, että se tuppaa ryntäämään kaikille näkemilleen esteille palkintonamien toivossa.

Otettiin sitten muutamat hypyt oikeinkin päin, ihan näön vuoksi.

Majesteettinen karvakasa puhisemassa uljaasti!










Viivi venyi muuten näppärästi samaan innariväliin, jota myös PH hyppäsi. Mitähän tässä nyt pitäisi sanoa mummuponin hyväksi junioria liikaa lyttäämättä...


Viivi sai näppärästi pitkät ja hartaat loppukäynnit narun päässä samalla, kun kävelin edestakaisin purkamassa kujaa pois kentältä tilaa viemästä. Nyt on sitten kummankin karvatynnyrin irrottelun tarve hetkeksi tyydytetty, ja voidaan taas tehdä hallitummin hommia! Viivi on nyt todettu toimivaksi ratsuksi myös kentällä, ja tänään olisi sitten vastapainoksi jälleen kevyen kärryttelyn vuoro. PH taas on urheillut itsensä tänään kunnialla läpi kärryttelymaastosta, joten huomenna odottelee käppäilypäivä. Tällä viikolla yritys on kova liikuttaa poneja niin ahkeraan, ettei ensi viikolla oman reissun alle jäävä useamman päivän vapaa juuri pureskele omatuntoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti