maanantai 11. joulukuuta 2017

Talvinen tallipäivä

Aina välillä pitää nappailla ohimennen kuvia tarhassa möllöttävistä hevosista ihan vain, että jälkikäteen pystyy ihmettelemään miltä ponit ovat missäkin iässä näyttäneet ja ketä tallilla on milloinkin asunut. Tälläkään kertaa linssin eteen ei tietenkään osunut koko tallin kaviokunta, mutta useampi malli kuitenkin. 


PH on paksu kuin pandakarhu asuessaan yhdessä 2-vuotiaan fwb-ori Rommin kanssa. Vaikka honkkeli pikkupoika leikittääkin läskiä leluponiaan päivät pitkät, on kasvuikäiselle jättiläislapselle tarkoitettu heinäannos melkoinen vuonopunkeron paisutin. Ennemmin kuitenkin läskinä laumassa kuin rajoitetummalla ruokinnalla yksin, joten näillä mennään. 

Kiharakutrinen Rommi on jo lähemmäs 175cm korkea, joka on melkoinen mitta siihen nähden, että tuntuu kuin olisin juuri tänä kesänä ollut nostamassa tätä vasta maailmaan tupsahtanutta punapäätä emänsä tissille. Pepi ei paljoa mahda silloin, kun Rommi päättää maistella ponikaverinsa otsatukkaa ylhäältä päin. Rommi myös kiipeilee vaivatta takajalkojensa varassa PH'n päälle sekä laukkaa tuon mennen tullen kiinni muutamalla askeleella.



Rommi ei ehkä ole kauneimmassa mahdollisessa kasvuvaiheessa ollessaan lähestulkoon pelkkää jalkaa ja puikulakaulaa, mutta päämerkit pojalla ovat kyllä kondiksessa kauneuspilkkua myöten.

Pojat ovat erittäin hyvää pataa keskenään, ja selvästi viihtyvät kylki kyljessä nyhjytellen. Syksyllä parivaljakon muuttaessa yhteen huolehdin ensialkuun, että pomottajaluonteinen PH murjoisi pitkäkoipisen puoliverisen palasiksi, mutta nyt on kyllä varsin selvää ettei sellaisesta tarvitse huolehtia. Vaikka Pepi onkin porukan pomo siinä määrin, että siirtää Rommin pois tieltään heinäkehikolta, ei Rommi muuten suhtaudu kaveriinsa kovinkaan alistuvaisesti. Sen sijaan uhmaikäinen koipeliini pyörittää pulskaa poikaystäväänsä aika vahvasti miten sattuu tahtomaan.

PH on onneksi niin hyveellinen ja pitkämielinen lapsenvahti, ettei ilmekään värähdä vaikka Rommi koittaa niellä voipullansa yhdellä haukkauksella.


Poikien naapurissa sijaitsevan vuonopihaton väki on kokoontunut arvioimaan tilannetta, kun ponien houkuttimeksi taskuun soimaan laitettu ääninauha hirnuvista hevosista kantaa niidenkin korviin. 

Pulla urheana laumanjohtajana heti ensimmäisenä portilla pohtimassa, liekö taskussani kilpaileva lauma jolta omaa poppoota pitäisi suojella. Pulla on erittäin hassu hevonen siinä mielessä, että hieman nössöstä ja varovaisesta luonteestaan huolimatta se lähtee aina huolissaan puhisten tarkistamaan mahdollisia vaaroja, vaikka puntti kuinka tutisisi. 

Olen muuten ratsastanut nyt Pullaa muutamaan otteeseen tunneilla talven mittaan, yhteensä varmaankin kolmesti, ja olen lämmennyt sille taas pitkästä aikaa enemmän. Pidin Pullasta kovasti ennen kuin ryhdyin ratsastamaan Lunaa vakituisesti, mutta Lunan ja PH'n tieltä muut tuppasivat jäämään lähes täysin. Nyt Lunan lähestyessä kovaa vauhtia mammaeläkettä, on tullut ratsasteltua enemmän muillakin. Pulla on kyllä kovin symppis, vaikka ei ensisijaisesti ihan minun tyyppiäni ratsastettavuudeltaan olekaan.

Riepu, toinen lutuinen syliponi jonka kanssa viihdyn paljon paremmin maasta käsin kuin ratsain. Riepu on kyllä mukava maastomopedi sen muutaman kerran vuodessa jonka sen kyytiin eksyn, mutta parhaimmillaan tämä nuori neiti on ehdottomasti pussailevana syliponina.

Sekä tietenkin vuonopihaton kaunein pörröpää, ihanainen Luna. Harja ei ehkä ole loimen alla taituttuaan parhaimmillaan, mutta muutenhan tästä paketista ei ole mitään pahaa sanottavaa. On se vain paras toisen parhaan ponin äitimuori.

Keltulan kuvissa vilahtivat parin räpsyn verran myös nuoret neidit Nenna ja Riepu, jotka ovat keskenään aivan erottamattomat kaverukset. Nenna viihtyy hyvin myös äitinsä Huldan helmoissa, mutta parasta seuraa on kuitenkin oman ikäluokan bestis.

Nappasin tallin kotisivujen päivitystä varten muutaman pääkuvan myös tallimme tuoreimmasta asukkaasta. Aston Elvis eli Elvis on 4-vuotias shetlanninponiruuna, joka asustelee yksäripaikalla laumassa tallin pikkuponitammojen kanssa.

Elvis on samalla myös Viivin karsinanaapuri, ja vaikka matalan väliseinän yli välillä hieman irvistelläänkin, tulee kaksikko toimeen ihan kelvollisesti. Ellu on käynyt omistajansa kanssa lenkkeilemässä Viivin mukana maastossa sekä perähevosena että maasta käsin, sillä onhan maastoilukin silloin tällöin mukavampaa porukalla kuin yksin.

Yksittäinen räpsy Annasta, pikkuponilandian pirulaisesta joka yrittää nujertaa muita valtansa alle harva se päivä. Vielä ei ole onnistunut, vaikka yritystä on takana jo vuosia.

Voitto, tallin neljästä suomipojasta iäkkäin. Entisenä ravurina tallille ylläpitoon saapunut siitosori on tätä nykyä leppoisa ruunapoika, joka on vaihtunut tallin omistukseen sekä Jaanan harrastelukaveriksi että tuntihommiin. Ihan hauska vehje tämäkin, sen mitä olen Voitolla itse ehkä reilut parikymmentä kertaa ratsastanut. 

Sitten ne loput suomipojat! Juniorit ilmestyivät heti pihatolta ihmettelemään ääninauhan kuullessaan.

Sälli 4v sekä Jymy 10v. Poika ei ole juurikaan tullut isäänsä noin päämerkkien ja jouhien sävyn puolesta, mikä on kyllä melkoinen harmi.

Jymy ja Jymyn sämpyläpää pihaton oviaukossa. Tämä valkoinen naamataulu hohtaa kyllä mistä tahansa tummasta taustasta suoraan silmään. 

Erityisesti youtube-videolta huutelevista hevosista kiinnostui Mirkun 3-vuotias blondipoika Voima, josta jäikin sitten kameraan enemmän otoksia kuin muista suomipojista. Näitä olisi pitänyt olla olemassa jo ennen itsenäisyyspäivää, niin olisi ollut hyviä kuvia someen jaeltavaksi suomenhevosten kunniaksi.

"Anteeksi, mutta vapauttaisitko pienet hevoset taskustasi"

Voimakin on meillä asuessaan kerennyt käydä läpi melkoisen monta värivaihetta, joita on mielenkiintoista vertailla jälkikäteen. Voima on osunut kameran eteen moneen otteeseen aikaisemmin PH'n kanssa tarhatessaan, ja kuvia pojasta löytyy vuosien varrelta niin valkoisena, vaaleana kuin kullankeltaisenakin.



Hevoskuvien päälle vielä yksi bonus-otos ahkerista kuvausapulaisistani, jotka leikkivät ja ärvelsivät jalan alla joka kerta, kun hetken aikaa katsoit pois päin.


Lähiaikoina olisi ajatus jäsennellä ihan oikeaa kuulumispostaustakin, ennenkuin jutut ihan vanhenevat. Sitä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti