maanantai 18. joulukuuta 2017

Vuonisfanit vaihto-oppilaina

kaikki postauksen kuvat c Jonna Heino

Nyt kun itse olen syksystä lähtien intoutunut ramppaamaan Yli-Tokon vuonohevostilalla tasaisin väliajoin, täytyy samaa toki yrittää toimittaa toisinkin päin. Niinpä Jonna reissasi vuorostaan meille paikkoja ihmettelemään, ja nappasi samalla muutaman kuvan PH'sta. Siinäpä siis kätevä blogikuvitus!


Kaikki varmaan ovat jossain määrin vieraskoreita. Itse olen tätä ainakin sen verran, että normaalista poiketen lauantain aamuvuoro piti ottaa omiin rähmäkäpäliin ihan vain, että talli olisi varmasti ajoissa siivottu ja tavarat jotenkuten paikallaan. Oikeastihan olen juuri se kamala tyyppi, jonka ponien loimet jäävät puolitiehen matkalla kuivariin ja jonka takit ja harjakassit vaeltavat käytävillä tunnista toiseen. Nyt piti kuitenkin esittää hieman todellisuutta parempaa (ehkä hyvä ensivaikutelma paikkaa totuutta?) ja laittaa paikat kuntoon heti aamusta. Tämä toki kannatti, että päivän kerkesi poneilemaan!


Kassu ja Nalle odottivat vielä tallissa tarhaan pääsyä Kassun aamulenkin jäljiltä, joten ihan ensimmäisenä pojat saivat kipaista nopealla irtojuoksutuspyörähdyksellä kentällä. Se nyt oli enemmän ihmisten juoksutusta kuin ponien kuten yleensäkin, sillä kyseinen kaksikko on hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen mitä irtojuoksutukseen tulee. Varsinainen liikutusagenda oli kuitenkin saada Jonna testailemaan muutamia uusia ponituttavuuksia meidän päästämme, sillä olenhan itse juossut Yli-Tokolla paljolti juuri vuonisbingoni inspiroimana tutustumassa uusiin pystyharjoihin. 


Nopean pihattoponien tutustumislääppimisen myötä kaavittiin tarhasta talliin Luna ja Pulla, jotka saivat kunnian lähteä menopeleiksi hieman pidemmälle maastolenkille. Lähdettiin katsastamaan reittiä, jolla en ole itse kulkenut useampaan kuukauteen, ja yllätys oli hyvinkin positiivinen kun syksyisen kuralutakon sijaan lenkki oli pääasiassa ihan kelpokulkuista hankea. Muutamia märkiäkin kohtia matkan varrelta toki löytyi, jolloin Luna pääsi keventämään tunnelmaa törppöloikillaan. Ja pariin otteeseen myöntämään tappionsa, ja päästämään Pullan edelleen jonossa, lauhkea entinen kenttäponi kun kahlaa purojen poikki turhia kyselemättä toisin kuin ylidramaattinen alkeistuntimatami. 


Sää suosi ja ponit esittelivät kumpainenkin pääasiassa niitä parhaimpia puoliaan, joten eipä valittamista! Pullakin taisi tehdä ihan kelpo vaikutuksen, kuten olin hieman osannut odottaakin. Hangessa tarpomisesta läpeensä hikiset (Lunan tapauksessa vaahtoavat) ponit saivat jäädä talliin huokaisemaan loimiin käärylöitynä rehujaan odottelemaan, ja tilalle kaivettiin pihattojen perältä seuraavat uhrit.


Vaikka Jenkan kyytiin piti tietenkin puhtaasta uteliaisuudesta kavuta lyhyen testikierroksen ajaksi, olen bingoillut Yli-Tokoilla erittäin tavoitteellisesti juurikin vuonohevosia. Jonna oli minua hurjempi, ja listasi itseään kiinnostaviin hevosiin meiltä keltaisten ponien lisäksi Jymy-suokin. Niinpä kakkoskierrokselle saivat lähteä Jymyri sekä PH'n saman ikäinen siskopuoli Nenna, tallimme uusin vuonovahvistus. Nenna keksi edellisenä iltana väittää tuntilaiselle, ettei muka mitenkään pystyisi ja kykenisi ylittämään pikkuista ojaa tutun maastoreitin varrella. Ihan jo tästä syystä nappasin itselleni mukaan juurikin Nennan, että päästiin tutustumaan samaan ojaan uudestaan ihan kiusallaankin. 


Keltujen rinnalla pitkäkaulainen ja kapea Jymy taisi olla pikkuinen kulttuurishokki, mutta lyhyt maisemakävely sujui silti moitteettomasti. Myöskin Nenna muutti mielensä siitä poneja syövästä ojasta noin kahdessa sekuntissa, vaikka ensin tarjosikin sellaista vaihtoehtoa, että ennemmin jättäisi ojat muiden hommiksi. Ei tuo Nenna maastoratsuna ihan minun ykkösvalintani ole, kun suosin niin suoraan noita tuttuja paksukaisiani, mutta kyllä senkin kanssa silloin tällöin käy jonkin lenkin pyörähtämässä. 


Taaperrettiin tallille takaisin, ja vaihdettiin ratsuja päikseen että Jonna pääsi testaamaan myös listaltaan löytynyttä Nennaa. Kenttäkin oli mukavasti täydessä käyttökunnossa lumen ansiosta! Välissä kun oli sellainen masentava parin viikon lieju-pakkanen-lieju-pakkanen-henkinen kausi, jonka jäljiltä kentällä ei juuri haaveiltu laukkatöistä tai edes tiukoista ravikurveista. Uutta nuorta tuntiponia testailemaan päässeiden oppilaidenkin suosioon päässyt Nennakin sai ihan hyvän arvion osakseen, eli ainakin ponit osasivat olla edukseen! 


Valoisia tuntejahan ei näin talvisen Suomen vuorokauteen mahdu montaa, mutta ennen hämärää Jonna tarjoutui tosiaan nappaamaan Pepistä muutaman kuvan. Eihän se ponipoika ehkä ihan fiineimmillään edustanut suoraan tarhasta repäistynä märkänä takkuturkkina, mutta omaa silmää miellyttäviä kuvia jäi silti muistoksi! PH saikin viettää mielestään varmaankin ihan sopivan aktivoitua päivää, kun koko päivän töihin kuului tarhasta kentän nurkalle pikaharjaukseen laahustus, viiden minuutin kuvia varten pönötys sekä paluu tarhaan. Möhömahan mielestä juuri sopivasti vaivannäköä.


Tämä onkin ensimmäinen rakennekuva Pepistä laskujeni mukaan puoleentoista vuoteen. Kuten kuvasta näkyy, on ruoka-aikoja noudatettu erittäin intohimoisesti. Mutta kyllä se silti olisi omaan silmään ihan kelpo ponieläin, kun vain maha kutistuisi ihan rankalla kädellä. Läskin alla on onneksi myös lihasta, joten ehkäpä jonkinlaista toivoa on?


Sentään PH osaa hymyillä kameralle oikein kauniisti. Josko se piilottaisi epätasaisen harjan, maata viistävän mahan, sympaattiset pienet siansilmät ja kaikin puolin pöpelikössä kierineen ulkomuodon. 


Tällaista keikkailua pitää selkeästi harjoittaa jatkossakin, erityisesti kunhan vuonokoplamme kolmas jäsen Ida saa aikaiseksi jakautua ja päästä taas mukaan ponimenoihin. Testattavia poneja jäi pihan perälle vielä muutama, ja PH lupaa pyhästi pudottaa ainakin kaksikymmentä kiloa ennen seuraavaa kuvaussessiota! Ja nyt kun meidän säkämittamme lähti Forssaan vierailemaan, on jälleen hyvä tekosyy lähteä kyläilemään noutamaan sitä takaisin...!

2 kommenttia:

  1. Onko Viivin ja kumppaneiden joulukuvia muuten julkaistu jossain hiljattain? :)

    VastaaPoista
  2. Odottavat vielä koneella säilössä lähipäivinä tännekin julkaisua. Mukillinen glögiä näppäimistöllä hieman hankaloitti joulunajan bloggaamista... 🙄

    VastaaPoista