sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kisaradat suoraan penkin alta

Onneksi ponit ovat pilottiaan kyvykkäämpiä ja kaikin puolin kilttejä! Muuten olisi tämänpäiväinen esitys ollut entistäkin kyseenalaisempi. 
Tallilla pidettiin harkkakisat, joissa lajivalikoima kattoi sekä esteet että valjakkotarkkuuden. Ei siis muuta kuin sekaan örveltämään.

PH'n kanssa startattiin hurjina 30-40cm sekä 50cm, vaikka edellisissä tallikisoissa meinattiin ristikkoradalla juosta päin tolppaa kun ohitse lensi varpunen. Eipä sillä, jos ongelma piilee siinä, keskittyykö junnuheppa töihin vai mielikuvitusmörköihin, ei se 10cm ero mitään muuta. Ja tällä kertaa onneksi PH keskittyi meidän molempien puolesta! Alla oli näppärästi vapaapäivä, sillä luuhasin eilisen Yli-Tokon vuonohevostilalla harrastamassa töistä irtaantumista ja sosiaalista elämää. Uusina ratsututtavuuksina tuli testattua Unna, Pompula ja Onni, ja vanhana tuttuna Manu. Lisäksi kärryilin Prinssi-shetikalla! Niillä koomafiiliksillä siis aamulla tallivuoroon ja ponikerhoa pitämään, ja keskimäärin puoliunessa radalla. PH ei tosin ollut yhtään unelias, vaan esitteli tänään ponnuaan hieman liiankin kanssa. Olisi noilla kenguruloikilla päästy yli vähän isommistakin obstaakkeleista, ja kuski kiljui kuin kalkkuna ja roikkui parhaansa mukaan mukana. Mutta niin tomerana pikku-ukko veteli menemään, että ei siihen voi olla olematta tyytyväinen. Ja hei, tuhmempi heppa olisi poistanut kyydistä sen hädin tuskin koikkaloikissa mukana pysyvän jauhosäkin, mutta ei tämä mamin pikku enkeli.

Jo ensimmäiselle esteelle sopivalla ilmavaralla. Verkkahyppyjä ei otettu, kun verkka-alue oli varsin pieni ja siellä lapsikuskeja poneineen puuhailemassa.


Kaksi askelta ennen tätä taidonnäytettä tuli mieleen, etten ole ihan varma olenko ennen edes hypännyt Pepin kanssa okseria. Tässä se nyt on, kaunis neitsytmatkamme valtaisan okserin ylitse. Ihailkaa.





30-40cm radalta lyllersimme jonkun suuremman voiman suopeuden ansiosta 0-0 radan, eikä puomien sijasta tippunut edes kuski. 50cm rataan olin itse paljon tyytyväisempi, vaikka perusradalla kolattiinkin yksi puomi alas kiitos hieman humalaisesti hortoillun lähestymisen. 


Haistanko pientä liioittelua? Ja ratsastajalla vilisee elämä silmien edessä pikakelauksella. 


Kaikesta örvellyksestä sopii kyllä syyttää vain ratsastajaa, poni kun oli oikein mainio ja puuhaili parhaansa, vaikka ehkä vähän liihottelikin liioitellusti. Ehkä tämä tästä vielä?

Tarkkuusluokka ei mennyt juuri sen paremmin, vaikka tässäkin yhteydessä Viivi pötki menemään ihan hönöilemättä. Oli kyllä laiska ja lötkö kuin mikäkin helteen jäljiltä, mutta samapa tuo kun haettiin siistejä teitä eikä nopeaa aikaa. Kyllä se mummelin sipsutteluvauhtikin oli luokan nopein, mutta tippuneita palloja se ei korvaa. Kolmoskeiloja lähestyessä rengas tipahti edellisen valjakon renkaiden jättämään uraan, enkä ehtinyt ajoissa korjailemaan tilannetta vaan muksautettiin suoraan päin. Siinähän kaatui kuskin feng shui ja moti ja henkinen kykeneminen, eli ketutuspäissään tuli järjestettyä pallo alas vitoseltakin. Sen jälkeen alkoi taas vähän happi kulkea, ja loput 7 keilaparia menivät ihan näppärästi. Porttien leveys oli +20cm.





Ratsastuskuvat Mirkku Järvinen, ajokuvat Janette Sinkkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti